Suomenlinna kukkii!

Kuva teoksesta Suomenlinna halki kahden vuosisadan. Toim Marta Hirn. WS 1948.

Turun akatemian itämaisten kielten dosentti Jacob Bonsdorff pääsi käymään Ruotsin suurimmassa linnoituksessa, Sveaborgissa vuonna 1799 ja kuvaili näkemäänsä: valtavan korkeiden muurien keskellä oli lohduntota,  röykkiöittäin louhittua mustaa kalliota, pommikasoja, rutikellareita, tykkejä ja väsyneitä miehiä raskaassa työssä hevosineen. ”Mutta mitä näiden muurien keskellä pilkottaakaan? Siellä näkyy lehtipuiden latvoja!” Kirjailija Eeva Ruoff  kirjassaan Vanhoja suomalaisia puutarhoja (Otava, 2001) kertoo myös Sveaborgin Piperin puiston historiasta. Sotalinnakkeeksi valmistuvan Sveaborgin luonnon suojelu tai koristaminen eivät olleet ensimmäisenä asiana Augustin Ehrensvärdin mielessä, kun rakennustyöt käynnistyivät vuonna 1748. Mutta ihminen – sotilaskin, kaipaa perustarpeiden lisäksi jotain muuta. Vanha viisaus sanotaan ruotsiksi: ”Har man en trädgård och en boksamling saknar man intet”. Jos ihmisella on kirjakokoelma ja puutarha, häneltä ei puutu mitään. Luonto ja ihmisen luonnosta rajaama puutarha, opettavat elämän mysteereistä olennaisimmat, joka ihmisen pieneen päähän mahtuvat.

Sotilaiden ja perheiden puutarhat

Sveaborgin linnoituslaitteiden lomaan alkoi ilmestyä hyöty- ja koristekasveja sekä puita. Eeva Ruoff kertoo kuinka eversti Jacob Nordencreutz istutti orapihlajoita ja vaahteroita vuonna 1768. Majuri Jaeckel on kirjoittanut kotiväelleen samana vuonna ja toivonuut heitä lähettämään palvelukseensa ”hyväsävyisen puutarharengin sekä lupiinin, latiiruksen (hajuherne) ja muiden kauniiden kukkien siemeniä”. Tuohon aikaan lupiinit olivat erilaisia, vaatimattomia yksivuotisia kukkia. Upseerit istuttivat kasveja omista varoistaan, koska valtion varoja käytettiin linnoitustöihin. Linnanpihaan, jossa nyt sijatsee Ehrensvärdin hauta, istutettiin puita virallisen työohjelman mukaisesti ja kustannuksella.

Sveaborgin tärkeimpiä kukkia olivat Ranskan liljat – Fleur de lil.  Ranska nimittäin maksoi Suomenlinnan rakentamisesta suurimman osan ensimmäisen 19 vuoden aikana. Kuvassa ranskan liljan koristamia sotilasunivormun nappeja.

Kreivin kukkaset

Sveaborgin syreenien alkuperä ei ole varmasti selvillä, mutta ainakin osa nykyisestä syreenikannasta on ilmeisesti peräisin Ranskasta, jopa Versaillesista, koska Ruotsin armeijan sotilaita palveli Régiment Royal-Suédois:ssa – Ruotsin kuninkaallisessa rykmentissä Ranskan kuninkaan palveluksessa.  Tästä kansainvälisestä yksiköstä lähetettiin upseereja palvelemaan myös Ruotsin suurimpaan linnoitukseen Sveaborgiin ja paljon ranskalaisvaikutteita – varsinkin muotiin ja puutarhanhoitoon liittyviä virtauksia ajatui myös pohjoiseen.

Sveaborg on muuten ollut kautta koko Ruotsin historian valtakunnan kallein investointi. Ensimmäiset 19 vuotta maksoivat 85 tynnyriä kultaa, joka oli yli kolmasosa valtakunnan vuosittaisesta budjetista, tästä rahasta suurin osa oli Ranskan kuninkaan tukea – sotilasyhteistyö oli tiivistä Ranskan ja Ruotsin välillä hattujen ollessa vallassa Ruotsissa. Summa on nykyrahassa n 100 miljoonaa euroa vuodessa. Syreenejä kutsuttiin Suomessa pitkään ”kreivin kukkasiksi”.

Suomenlinnan monta kerrosta

Maisema-asiantuntija Iina Johansson on palvellut kaksitoistan vuotta Suomenlinnassa maisema-asiantuntijana. Opaskurssilaiset saivat häneltä hienon esityksen Suomenlinnan kasveista ja luonnonsta.  Tämän jutun tiedot perustuvat suuressa osin mainioon luentoon.

Maisema-asiantuntijan ja kulttuuriperinnöstä vastaavien muiden asiantuntijoiden työhön kuuluu ymmärtää menneiden kerrosten lisäksi nykyisyys ja tulevaisuuttakin. Kulttuuriperintö on ihmisen toiminnan vaikutuksesta syntynyt henkinen ja aineellinen perinne. Kulttuuriperintö sijaitsee luonnossa, jossa vaikuttavat sekä ilmassa että maan päällä ihmisen toiminnasta aiheutuva kuormitus, ilmastonmuutos, roskat ja liikenne. Suomenlinnassa ihmisen vaikutus ulottuu syvälle maan alle, jonne on siirretty raskasmetalleja sisältävää maa-ainesta, ammuksia, jätettä ja roskaa. Vesimyyrät ja hanhenkakat muuttavat perintökohdetta, uudet lasvi- ja eläinlajit valloittavat vanhojen lajien kasvupaikkoja. Eniten Suomenlinnaa ovat kuitenkin muuttaneet armeijat.

Ullis kuvaa Karia 15.4.2017 venäläisvalmisteisen mörssärin läpi. Kuva: Tatiana Kouronen.

Maiseman taide

Kulttuuriympäristönä pidetään maisemaa, muinaisjäännöksiä ja perinnebiotooppeja. Maisema on kulttuuriympäristöä, elollinen ja eloton, ihmisen ja luonnon keskinäisestä vuorovaikutuksesta syntynyt merkitty alue.

Usein ”maisemaan” liittyy myös ihmisen tuottamaa taidetta, joka on luonut maisemalle lisää aineetonta merkitystä. Suomalainen kulttuuri on rakennettu erilaisten luontoelementtien ja merkityksien varaan, luonto on suomalaisuuden ”perusbiotooppi”, mitä ankarampi, sen parempi, koska se kuitenkin on hetkittäin niin lempeä ja näyttää rakkaat äidinkasvonsa, että pakkaset ja räntäsateet unohtuvat. Suomalaisten perinnemaisemien synnyttäjiä ovat olleet varsinkin Runeberg: ”Ei laaksoa ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa..” ja Sakari Topelius, joka jatkoi Runebergin ideoiden popularisointia mm. saduissa, virsissä, lehtijutuissa, Maamme-kirjassaan ja sävelletyissä runoissaan: ”Niin kauas kuin silmä siintää, nään järviä lahtineen”.  Kansallismaisema on myös poliittinen. Suomalaisuuden tarinaan sisältyvät maisemat ja niiden merkitykset on myös kuvattu taiteessa. Runeberg kuvasi Vänrikki Stoolin tarinoissa vuonna 1848, jonka suomensi Paavo Cajander 1889 ja kuvitti Albert Edelfelt vuonna 1900 Suomenlinnan perinnemaiseman näin:

”Oletko nähnyt milloinkaan linnoitusta Ehrensvärdin,Gibraltaria Pohjolan?” Hän synkän alkoi kertoman: ”Se silmää ulapalle päin graniittikatseillaan ja Kustaanmiekkaans’ ylentäin se uhkaa: tules vaan!

Ei lyömään laskeu miekka tää, se surmaa, kun se välkähtää. Äl’ uhall’ astu saaren luo, kun maassa vaino käy, kun merten kuningatar tuo ei leppyiseltä näy: tuhansin kanuunoita soi ja surman tulta salamoi.”

”Merellinen Helsinki” on yksi Suomen 27:stä kansallismaisemasta ja tähän maisemaan sisältyy Suomenlinna. Eurooppalainen maisemayleissopimus; Firenzen sopimus on solmittu vuonna 2000. Siinä maisema määritellään sellaiseksi ”kuten ihmiset ovat sen sopineet”.Kansallismaisemat on lueteltu Ympäristöministeriön sivuilla: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Maisemat/Kansallismaisemat

Suomenlinna kukkii

”Ihmisten oli vaikea tulla toimeen kaukana merellä paljailla ja puuttomilla luodoilla” sanoi Ehrensvärd. Nyt saarella asuu 800 ihmistä ja vierailee yli 900.000 ihmistä vuodessa.  Kasvisto on kartoitettu ja suojeltu. Suomenlinnassa on erilaisia kasvuympäristöja, ketoalueita, luoteisessa kulmassa on kalliokosteikko, jossa kasvaa juolukkaa, puolukkaa ja mansikkaa. Suomenlinnan kasvisto on kokenut muutosia aikojen kuluessa

Viikinkiaika

Viikingit ovat aikoinaan kuljettaneet mukanaan Suomen etelärannikolle nurmilaukan, Allium olaraceum.

Morsinko, Isatis tinctoria on vanha jo viikinkiaikoina värjäykseen käytetty kasvi.

Indigon tuonti syrjäytti morsinkon käytön värjäyksessä. Suomenlinnassa morsinkoa löytyy mm. Merisotakoulun rapuilla.  ”Kukkiva morsinko sävähdyttää ja erottuu alkukesäisessä meriluonnossamme. Yli metrinkin korkeaksi kurottuva varsi vahansinervine, nuolityvisine lehtineen kantaa latvassaan kynttelikkömäistä haarakimppua, jonka runsaat kukat värjäävät keltaiseksi… Elias Tillandz nimitti kasvin 1600-luvulla Morsiamen kruunuksi, josta sittemmin morsinko sievennettiin” kerrotaan Helsingin kasvit. Kukkivilta kiviltä metsän syliin– kirjassa. Kirjoitajat Arto Kurtto ja Leena Helynranta 1998.

Ruotsalaisten kaudella tulleet kasvit

Nykyisen ravintola Chapmanin kulmalla on Suomenlinnan vanhin, noin 200 vuotta vanha pihasyreeni, Syringa vulgaris. Ensimmäiset syreenit tulivat Suomeen todennäköisesti Turun kautta, myös Siuntion Svidjassa, Suitian linnan puistossa on tavattu vanhoja syreenejä.

Heinäratamo, Plantago lanceolata (keihäslehtinen ratamo) on tullut Gotlannista 1700-luvulla.

Hullukaali, Hyoscyamus niger. Siemenet pysyvät itämiskelpoisina vuosisatoja.

Hullukaali kasvaa K-kaupan seinustalla. Tätä ei kannata maistella, kerrotaan että hullukaalia nauttinut saa nähdä jumalat.

Piparjuuri, Armoracia rusticana, on viljelykarkulainen. Piparjuuren lehdistä voi tehdä vaikka kääryleitä tai niitä voi käyttää salaatissa. Usein hyönteiset ehtivät herkkulehtien kimppuun ennen ihmistä.

Piparjuuren juurakot sisältävät raikasta ja voimakasta sinappiöljyä. Piparjuurella voimaustaa vaikka kermaa, josta saa hienostunutta kastiketta tai voi tehdä piparjuurilihaa. Piparjuurilastuja voi käyttää maustekurkkuihin ja jotkut korvaavat japanilaisen keittiön wasabin piparjuurella.

Hukanputki, Aethusa cynapium. Erittäin myrkyllinen. Kannattaa välttää tai jumalat ilmestyvät.

Yllä olevisaa kuvissa näkyvän Hukanputken tunnistamiseen antaa Noidankoto-blogi seuraavat ohjeet: ”Hukanputken tunnistamista vaikeuttaa, kun se tietenkin muistuttaa muita sukulaisiaan sarjakukkaisperheessä, kuten Kirveliä, Kuminaa, Koiranpitkea tai Myrkkykatkoa. Hukanputki on kuitenkin helposti tunnistettavissa kukkiessaan: Hukanputken kauniin kukkatertun jokaisen pikkusarjan reunassa on kolmen suojuslehden ryhmä pitkiä, kapeita lehtiä, kuin kynnet; Hukankynnet. Nämä kynnet ovatkin ehkä paras tunnistuskeino tämän kasvin kohdalla. Olkaa tarkkana, sillä olen törmännyt jopa luonnonyrttejä esittelevään keittokirjaan, jossa syötävän putken ja Hukanputken kuvat olivat väärillä paikoilla, ja ”syötävää” putkea esittävässä kuvassa komeilevat tutut hukankynnet..” Lähde: http://noidankoto.blogspot.fi/2014/09/hukanputki-aethusa-cynapium.html

Piennarpukinparta. Tragopogon pratensis. Jack-Go-To-Bed- At-Noon. ”Jaakko menepä iltapäiväksi nukkumaan”. Ajannäyttökasvi, josta Carl von Linné tykkäsi.

Venäläinen kausi

Ukonpalko, Bunias orientalis. Ryssänkaali, joka näkyy keltaisena kukkaloistona Suomenlinnan venäläiskauden aikana rakennetuilla hiekkavalleilla. Siemenet ovat tulleet linnoitukseen eläinten rehun mukana.

Harmio, Berteroa incana

Harmio, Berteroa incana on levinnyt autonomian aikana Venäjältä hevosten rehun mukana ja sitä esiintyy paikkakunnilla, jossa rakuunat ovat ratsastaneet, esimerkiksi Lappeenrannassa, Suomenlinnassa ja Vallisaaressa.

Ketomasmalo, Anthyllus vulneraria.

Ketomasmalo, Anthyllis vulneraria. Latinalaisen nimen vulneraria-osa tarkoittaa haavanparantajaa. Masmalo on Suomessa rauhoitettu muualla paitsi Ahvenanmaalla. Se kasvaa kalkkipitoisilla mailla yleisenä, Etelä-Suomessa aurinkoisilla rinteillä. Palkokasveihin kuuluva masmalo on värjäysasvi.

Kenttätyräkki, Euphorbia esula.

Karvahorsma, Epilobium hirsutum.

Karvahorsma, Epilobium hirsutum kasvaa meillä Suomen etelärannikolla pohjoisimmilla asuinsijoillaan. Se on yleinen Euroopassa ja kasvaa kosteissa oloissa, ojissa ja rannoilla parinkin metrin korkuiseksi.

Idänhierakka, Rumex confertus

Idänhierakkaa voi tavata Suomenlinnan huoltorannassa.

Ryytimaakulttuuri

Monet kasvilajit ovat levinneet armeijoiden ja myös Suomenlinnan kautta Suomeen. Sotateknologia ja armeijoiden liikkuminen oman maan rajojen ulkopuolella on kuljettanut kulttuurisia vaikutteita, uskontoja, elinkeinoja ja keinoja elämässä selviämiseksi eri kulttuurien välillä. Ehrensvärdkin lähti Pommerin sotaan 1757-1762 ja sieltä tullessaan Ruotsin armeijassa palvelleet miehet toivat perunan viljelyn yleiseen tietoisuuteen Suomessa. Perunan viljelyhalukkuus lisääntyi nopeasti ja uuden viljelykasvin suosio kasvoi, kun huomattiin miten hyvä viinankeittoaines peruna oli. ”Turkulainen apteekkari Johan Julin kirjoitti vuonna 1815 oppaan Neuwo, Kuinga Wiinaa, niistä Suomen Maasa säilywäisistä Jywäin-Laista ja Maan-Perunoista hyödyllisimällä tawalla taitaan polttaa ja Perunoista Leipää walmistaa.” Lähde: http://www.spk.fi/perunan_historiaa_suomessa

Erilaiset mauste- ja lääkeyrtit olivat tulleet tutuiksi Turun linnan ja myöhemmin Turun akatemian kasvitieteilijöiden kautta. Uppsalan yliopisto oli paikka, jossa useat suomalaisetkin opiskelivat uusia tieteitä. Luonnontieteiden kehitys oli nopeaa 1700-luvun toisella puoliskolla. Carl von Linné, jota Lönnrot kutsui ”Ikimainioksi” opetti Uppsalan yliopistossa lääketiedettä ja kasvioppia ja loi perustan lajien taksonomialle. Linnén oppilaita oli mm suomalainen Pehr Kalm, joka toi Pohjois-Amerikan tutkimusmatkaltaan Suomeen nykyään kaikille tuttuja kasveja, mm villiviinin ja puutarhavadelman.  Anders Celsius oli Uppsalan yliopiston fyysikko, joka oli myös Ehrensvärdin opettaja. Puutarha-, lääke- ja koristekasvien merkitys lisääntyi pohjolassa ja Suomessa 1800-luvun alusta alkaen Lönrotin ansiosta luontoa tutkittiin ja köyhyyttä ja tauteja yritettiin vähentää ottamalla uusia kasveja viljelyn piiriin. Lönnrot valisti myös viinan vaaroista ja opetti emäntiä, kuinka siemenviljan ja siemenperunat saa piilotettua, etteivät miehet keitä kaikkea viinaksi.

Jalokiurunkannus. Cordyalis nobilis.

Linné sai paljon siemeniä eri puolilta maailmaa ja erään kerran hän luuli kylvävänsä Särkyneen sydämen Lamprocapnos spectabilis, mutta kyseessä olikin keltainen Jalokiurunkannus. Suomenlinnaan levinneen kannan uskotaan olevan Linnén Jalokiurunkannuksen siemenistä lähtöisin.

Harmaamalvikki, Lavatera thuringiaca

Yleinen ja helposti leviävä harmaamalvikki Suomenlinnassa on ihana kaunotar, joka kukkii monta viikkoa.

Lehtoakilleija. Aguillegia vulgaris

Lehtoakilleija kukkii linnanpihalla, Sinisen talon eteläseinustalla. Akilleijan nimi tulee latinan sanasta kotka, aquila – kukan terälehdet muistuttavat kotkan kynsiä.

Rohtosuopayrtti. Saponaria officinalis

Rohtosuopayrtti on nykyään yleinen Kainuun pohjoisosia myöten. Se on tuotu Suomeen 1700-luvulla. Taloustieteen professori Pehr Kalm (1716–1779) kasvatti rohtosuopayrttiä Turun akatemian puutarhassa. Suopayrtin juurissa on saponniinia, joka toimii saippuan tavoin. Lisätietoa Rohtosuopayrtistä mm. Maatiaisen sivuilta: http://www.maatiainen.fi/tekstit/suopayrtti2009.htm

Saksankierveli. Myrrhis odorata.

Saksankirveli alkaa juuri nyt toukokuussa olla parhaimmillaan nautittavaksi. Sitä löytää vanhoilta asuintonteilta villiintyneenä ja puutarhoissa se leviää reippaasti. Saksankirveli maistuu raikkaan aniksiselta ja siitä saa hyvää yrttiteetä esimerkiksi hauduttamalla mustaherukan lehtiä ja saksankirvelisilppua kuumassa vedessä viitisen minuuttia.

Vieraslajit

Ihmisen vaikutus luontoon näkyy joidenkin aggressiivisesti leviävien vieraslajien esiintymisenä Suomen luonnossa tai rakennetussa ympäristössä, esimerkiksi tienpenkereillä. Suuria ongelmia aiheuttavat tällä hetkellä lupiini, jättiukonputki, kurtturuusu ja jättipalsami.

Lisätietoa: http://www.vieraslajit.fi/lajit/MX.39158/show

Jättipalsami. Impatiens glandulifera.

Jättipalsami on tulokas idästä, sen luonnosta poistamiseksi järjestetään talkoita, mutta kasvin tehokas lisääntymistekniikka pitää talkoolaiset vielä takanaan. Jättipalsami pystyy linkoamaan siemenensä useiden metrien päähän. Kasvi on itsessään yksivuotinen, mutta siemenet valtaavat kasvualaa ja säilyvät pitkään kasvukelpoisina.

Tämän blogipostauksen kuvat:

Ulla-Maija Rouhiainen ja kasvien kuvat wikipediasta vapaasti:

Permission is granted to copy, distribute and/or modify this document under the terms of the GNU Free Documentation License, Version 1.2 or any later version published by the Free Software Foundation; with no Invariant Sections, no Front-Cover Texts, and no Back-Cover Texts. A copy of the license is included in the section entitled GNU Free Documentation License.

Advertisement

Sinivalkoista Suomenlinnaa

23.2. Suomenlinna 5

Ove Enqvist, komentaja evp. sotatieteiden tohtori, joka asui 23 vuotta Suomenlinnassa luennoi meille Suomen armeijan ajasta Suomenlinnassa. Hän on kirjoittanut ainakin 20 kirjaa Suomenlinnasta ja meripuolustuksesta, tykeistä, historiasta ja saariston luonnosta.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Ove_Enqvist

• Linnoitus toimi suomalaisena varuskuntana vuosina1918 -72. Vuonna 1972 varuskunta lakkautettiin lopullisesti ja linnoituksesta tuli museo ja se päätettiin säilyttää osana ihmiskunnan kulttuurista maailmanperintöä merkittävänä merilinnoituskohteena.
• (Tähän tulee kartta, kunhan se saadaan)Suomenlinnan linnoituspiiriin kuuluivat Isosaari, Kuivasaari – Suomenlinnan linnoituspiiri; sotilasalueen liikenne oli voimassa vielä vuoteen 2000. Linnoituspiirin alueella asuvilla oikeuksia ja velvollisuuksia
• 1899 wiaporin linnoitusesplanadin rajan selitys ja määritettiin maastoon
• 1905 – komitea määritteli alueen Viapori. Sveaborgin linnoitus aiottiin lakkauttaa – keisari hyväksyi
• Isosaari, Kuivasaari, Stora Mjölö,Torra Mjölö
• 1893 Nikolain linnoituspiirin raja –linnoituksen suoja-alue ( alue, jolla voidaan rajoittaa kulkemista 7 virstan säteellä) Linnoitusalue 1900-luvun alussa

1. maailmansota

• 2.7.1917 liikekannallepano Venäjällä
• 14 – maarintamaa ryhdytään rakentamaan
• Viapori alistetaan Itämeren laivastolle (Alpo Juntunen)
• 3.1918 venäläisten piti luovuttaa  Viapori punakaartilaisille
• 4. saksalainen divisioona 10.000 miestä nousi maihin Hangossa auttamaan valkoisten hyökkäystä
• 13.4. saksalaiset ja valkoiset valtaavat Helsingin https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan_It%C3%A4meren-divisioona

Pitkäsilta Kruununhaan ja Hakaniemen välissä vaurioitui saksalaisten pommittaessa Työväentaloa Töölönlahden toiselta puolelta nykyiseltä Kansallisoopperan tontilta.

 

• Suomenlinnan varuskunnan venäläissotilaat halusivat mieluummin kotiin kuin tapella punaisten suomalaisten  kanssa yhdessä

  

  Punakaartilainen. Sotamuseo, Suomenlinna

• Suomen sisällissodassa 27.1. -15.5.1918 taistelivat keskenään Senaatin asevoimat ja Suomen Kansanvaltuuskunnan punakaartit. Matti Klingen mukaan sota voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: Punakapina, Saksalaisinvaasio, Vapaussota. Sodasta on yhä ristiriitaisia tulkintoja ja historiantutkijat julkaisevat joka vuosi tapahtumiin liittyvää uutta tietoa. Sodan voitti Valkoinen Suomi ja Saksan asevoimat, Suomenlinnassa pidettiin vangittuina noin 8000 punavankia, teloituksia suoritettiin satoja. http://www.suomenlinna.fi/linnoitus/suomalainenaika/sotavankileiri-1918/
• 17.4. asetus: Viapori liitettiin Suomeen ja Uudenmaan lääniin
• 6.5. Majuri Arno Almqvist määrättiin Viaporiin joukkoineen, perustettiin Suomenlinnan linnoitustykistö
• 12.5.  lipunnosto Kustaanmiekalla Senaatin läsnäollessa, Viaporista tuli suomenlinna. Lippu oli punainen keltaleijona-lippu
• 20 % Suomen sotilasmajoitustiloista sijaitse suomenlinnassa 1920-luvulla
• suomenlinnan konkka. Katettu reki (kuva)
• 1918-28 – kirkko ilman pikkukupoleita

• 16.5. Mannerheimin voitonparaati Helsingissä. Saksalaisten komentaja von der Goltz ojentaa Mannerheimille Helsingin avaimet, Mannerheim ojentaa ne edelleen siviilihallinnolle symbolisena eleenä sotilasvallan päättymisestä.
• 18.5. Suomenlinnassa on vain suomalaisia vanginvartijoita, saksalaiset joukot ovat lähteneet takaisin Saksaan, joka on kärsinyt tappion sodassa ympärysvalloille ja Keisari Wilhelm II on luopunut vallasta.
• 8.6. Sotaväki rauhan kannalle
• 16.6. Saksalaiset luovuttavat vastuun Suomenlinnasta suomalaisille
• 24.7.18. Rannikkopattereista tulee rannikkotykistörykmentti, josta Suomenlinnan, viipurin ja sortavalan pataljoona?
• Saksa hävisi 1. maailmansodan ja se muutti tilanteen kokonaan – Suomeen ei saatu saksalaista kuningasta
• Suomenlinnassa toimi Punavankileiri maaliskuuhun 1919 saakka
• ponttoonikomennuskunta – 300 hevosta
• Uudenmaan rykmentti

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomenlahden_tykist%C3%B6sulku

• Harmaja, Katajaluoto, Rysäkari-linnakkeita Vuosaaren Skatanniemeen saakka, rannikkotykistö harjoitteli länskärin takana
• Paljon juttuja: mm Kouvolassa syntynyt venäläiskenraali Edvard Kivekäs – teki uraa mm. Tadjikistanissa – nimetty siellä hotelli koulu ja katu, oli Suomenlinnan komendantti, sotilasarvoltaan kenraali 1918 – 1928, Irma-täti kertoi Hesarissa, että Kivekäs oli mukava ja herra kutsui lapset hyttiinsä ja jakeli karkkeja.
• Tarton rauhassa Suomen ja Neuvostoliiton välille vahvistettiin ajat ja rajojen molemmille puolille jäänyt omaisuus päätettiin inventoida ko maan hallituksille – status quo. Yksityset perheet hävisivät paljon, mm Pietarin kiinteistöt ja muu omaisuus jäivät Neuvostoliiton hallintaan korvauksetta. Suomenlinnan sotilasomaisuus jäi Suomen valtiolle
• Talvisodassa Suomenlinnssa Helsingin puolustuksen lohko, keskuslinnoitus Suomenlinnassa
• raskaat ilmatorjuntapatterit Länsi Kustaanmiekka
• Kuivasaaren Obuhov, ”Vanha rouva”, ”Kuivasaaren järeä” ampuu viimeiset laukauksensa ensin 6.12. Satavuotiaan itsenäisen Suomen kunniaksi ja viimeisen kerran 12.5.2018 Snellmanin päivänä.  https://fi.wikipedia.org/wiki/305/52_O
• Ilmatorjunnan aluekeskus sijaitsi– Kultarantaan mennessä ”Kolhoosin” vieressä olevassa vaaleassa rakennuksessa, jossa Tullimuseo – mennään rakennuksen läpi holviportista ja siellä on bunkkeri jossa oli johtotiloja – täältä siirryttiin myöhemmin Korkeavuorenkadun bunkkereihin

Sodan jäkeen Suomenlinnassa toimi erilaisia armeijan yksiköitä: moottoroitu rannikkotykistö, rannikkojääkärit, Miessaari Espoon edustalla. Tilanne oli muuttunut:

• Karjala oli menetetty, korpivaruskuntia rakennettu eri puolille Suomea
• 1966 puolustusvoimat suunnitteli ja päätti luopua suomenlinnasta. Paikkojen annettiin mennä huonoon kuntoon.
• jäljelläolivat vielä merimiinojen raivaus, sukellusveneen romuttamo, merisotakoulu, Vaasan rannikkopatteristo-, iho-ja sukupuolitautiosasto ”Kuppala, varuskuntasairaala, sotamuseo, sotamuseon maneesi 1989 merivartioasema
• sotaväellä ei oikeutta puuttua tilanteeseen,jos joku tulee rajan yli. Rajavartiolaitos ja Merivartiolaitos ja Tulli hoitavat rajavalvonnan
• 1948 poistettiin passipakko saarille
• rantakasarmi
• päävartio tre kronor
• 1973 siviilihallinto
• Merisotakoulu jäljellä
• Upseerikerho klubi 20
• Helsingin aliupseerikerho – Bistro entinenYlis ja Alis – nykyään Suomenlinnan retkeilymaja, näiden välillä kännikuja

Suomenlinnassa tuuleeeeeee

Suomenlinnan kirkko on näkyvä maamerkki, jonka oppaat aina muistavat esitellä Kaivopuiston kohdalla ajettaessa.

Suomenlinnan kirkon opastaulusa kuvataan ne suunnitelmat, jotka oli tarkoitus toteuttaa.

Kirkon edessä olevan opastintaulun selkeää tekstiä.

Alunperin venäläiset rakensivat ortodoksikirkon sotaväen käyttöön vuonna1854. Kirkko pyhitettiin Aleksanteri Nevskille, joka oli 1200-luvun alussa Novgorodin ja Vladimirin ruhtinas, ja korotettiin kuoltuaan pyhimykseksi. Aleksanteri on meille tuttu hahmo: Pietarissa on Nevski Prospekt, jonka itäpäässä ratsastaa komea Aleksanteri Nevskin patsas, ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_Nevski). Nevski sopi sotilaiden pyhimykseksi, koska hänen kerrotiin voittaneen sekä ruotsalaisten hyökkäysjoukot ja myöhemmin torjuneen saksalaisten kalparitarien hyökkäyksen.

Suomen itsenäistyttyä, Suomenlinnan kirkko muutettiin luterilaiseksi vuonna 1918. Kirkko oli alunperin viisikupolinen, mutta sitä muutettiin vähitellen 1920-luvulla, neljä pientä kupolia poistettiin, mutta isointa keskikupolia ei ollut varaa purkaa moneen vuoteen, joten valokuvia on helppo ajoittaa kupolien määrän perusteella.

Kirkon tornissa on Suomenlinnan majakka, joka morsettaa kirjainta H = Helsinki ja valomerkillä majakka ohjaa meri- ja ilmaliikennettä. Suomenlinnan kirkko on nykyään Helsingin suosituin hääkirkko.

Kulttuurikerrostumia

Linnoitus on täynnä merkkejä historiallisista tapahtumista ja kulttuurikerrostumista vuodesta1748 Ruotsin vallan ajan Sveaborgista 1809 alkaneeseen Venäjän vallan Sveaborg- Viaporin aikaan ja edelleen 1918 itsenäisen Suomen Suomenlinnan aikaan. Suomenlinna liitettiin

Ruotsin kolme kruunua ovat kestäneet yli 250 vuotta.

Uusimmat kerrostumat suojelevat vanhoja kerrostumia. Uusi ränni johtaa sulavia lumia Suomenlahteen 250-vuotta vanhan kiveyksen yli.

Suomi oli autonominen alue Venäjän keisarikunnassa, mutta Suomenlinnan linnoitus kuului kuului keisarikuntaan. Suomi liitti Viaporin Suomen tasavaltaan vuonna 1918.

Bongailen parhaillaan Helsingin vesiposteja ja löysin Suomenlinnastakin kaksi, varmaan niitä on enemmänkin. Suomenlinnassa ei ole vettä, ja se on ollut suuri ongelma koko linnoituksen olemassaolon ajan. Nyt Suomenlinnaan saadaan maailman parhainta Helsingin vettä, vesijohto valmistui vuonna 1990. Tätä Helsingin vettä pitäisi minusta antaa kaikille matkailijoille ilmaiseksi ja avata kaikki Helsingin vesipostit janoisille, niistä voisi täyttää pullonsa ja samalla roskaaminen muovilla vähentyisi ja saisimme lisää mainetta hyvänä ympäristömaana. Vesiposteja voisi designata uusiksi ja niille voisi antaa nimiä; kuten nyt esimerkiksi tuo vasemmanpuoleinen vesiposti, se voisi olla vaikka ”Krapularyyppy”, koska se sijaitsee entisellä kapakkaraitilla ja tuo oikeanpuoleinen voisi muistuttaa taustalla näkyvästä kolhoosista ja nälkää ja janoa kärsineistä punavangeista keväällä 1918 ja sen nimi voisi olla vaikka ”Vapauden lähde”.

Bastionit ovat matalia muureja, pystymuureja, joissa on vesikourut sadeveden valumista varten.  Kalliot ovat osana muurirakennelmaa.

 

Kasematit ovat muuriin rakennettuja asevarastoja ja tykkihuoneita. Linnoituksen kiviaines on graniittia, jota räjäytettiin mustalla ruudilla paikan päällä. 1750-luvulla tykin kuula ei räjähtänyt, vaan se jysähti ruudin antamalla työntövoimalla vihollisen aluksia päin ja aiheutti mekaanisia vaurioita.

Sarvilinna Hessenstein

Sarvilinna Hessenstein kuvattuna vuonna 1920. Valokuvaaja Ivan Timiriasev. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat Finna. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:000001h3

Sveaborgin linnoitus rakennettiin Venäjän hyökkäyksiä vastaan ja puolustamaan väylää pääkaupunkiin Tukholmaan. Muurit suojasivat vihollisen laivaston tykkien hyökkäyksiä vastaan ja linnoituksesta ammuttiin mereltä päin lähestyvää vihollista. Tykit käyttivät mustaa ruutia : ”Ruudin merkitys oli siinä, että sodankäynnin käytössä oli merkittävä voima ihmisen ja eläinten lihasvoiman sekä luonnonvoimien (tuuli, tuli, vesi) lisäksi. Käytännöllisempiä muutoksia oli muun muassa että tappamiseen taistelukentällä ei tarvittu enää suurta lihasvoimaa ja vuosien aseen käytön harjoittelua, uudet aseet olivat entistä kalliimpia ts. sodankäynti kallistui. Lisäksi paksuimmatkin linnoituksen muurit pystyttiin murskaamaan kalliilla tykeillä. Ruuti siis vaikutti sodankäynnin ”demokratisoitumiseen” ja loi osaltaan perusteita keskitetyille kuningaskunnille.” Ruudista lisää: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruuti

Viaporin rakentamisen ja käytön aikana kehitettiin  ase- ja räjähdeteknologiassa uusia tehokkaampia tuhoaseita ja -aineita. Musta ruuti vaihtui savuttomaan ruutiin ja myöhemmin kemiallisiin räjähteisiin, mm.dynamiittiin,  joiden kehittämisellä mm. Alfred Nobel vaurastui.

Viaporin rakensivat ruotusotilaat ja vangit. Nykyäänkin rangaistusvangit ovat töissä telineillä, Suomenlinnassa on avovankila.  http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/toimipaikatjayhteystiedot/vankilat/suomenlinnanvankila.html

Linnanpiha

Komendantin talo. Talon edessä Suomenlinnan opaskurssilaiset ahkerina tekemässä muistiinpanoja

Komendantin talo vaurioitui Krimin sodassa ja sen oikea puoli tuhoutui kokonaan.

Päävartiosto exedra ?? Tarkista!

Ekeblad bastioni tuhoutui  – siellä oli Sinebrychoffin kapakka

Tässä on Sininen talo, vaikka se on nykyään keltainen talo. Talon alkuperäinen väri oli ”ryssänsininen”, mm. Helsingin kaupungintalo on nykyään ryssänsininen

#Carita opastaa ja opettaa.

Carita takana on Ehrensvärdin hauta, jonka kummisetä Kustaa III ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_III )suunnitteli, Sergel ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Tobias_Sergel )valmisti pronssiosat ja Stenstam kiviosat. Ehrensvärdin haudasta kerrotaan Kansallisbiografiassa:”Kustaa III:n käskystä tehtiin lopullinen hauta Viaporiin, keskelle Isoa linnanpihaa. Arkku laskettiin hautaholviin kuninkaan läsnä ollessa 5.7.1783, jolloin kuningas itse muurasi lakikiven hopealastalla. Samalla matkalla Kustaa III henkilökohtaisesti laati haudan muistomerkkiä varten luonnoksen, joka perustui osittain Jean Eric Rehnin ideaan, osittain Ehrensvärdin pojan Carl August Ehrensvärdin, piirustukseen. C. A. Ehrensvärd piirsi luonnoksen puhtaaksi, minkä jälkeen kuningas hyväksyi sen. Veistokset tilattiin kuvanveistäjä Johan Tobias Sergeliltä.

Vasta viisi vuotta myöhemmin 1788 legendaarinen kivenhakkaaja Nils Stenstam teki varsinaisen paaden, ja Kuninkaallisen Tiede-, Historia- ja Antikviteettiakatemian jäsenet muotoilivat tekstin. Kun työ oli valmis, laskeutui hiljaisuus taas linnanpihan ylle. Vasta 1800 Kustaa IV Adolf päätti, että muistomerkki saatettaisiin valmiiksi alkuperäisten piirustusten mukaan. Pronssiosien metalli otettiin tykeistä, jotka oli vallattu venäläisiltä Ruotsinsalmen taistelussa 1790. Syksyllä 1807, 35 vuotta Ehrensvärdin kuoleman jälkeen, Kustaa III:n lupaama monumentti valmistui. Vain puoli vuotta tämän jälkeen linnoitus antautui venäläisille.”

Hautamuistomerkissä on teksti: ”Här Hvilar Grefve Augustin Ehrensvärd FältMarskalk Riddare och Kommendeur af Kgl Mjits Orden Omgifven af Sina verk Sveaborgs fästning Armeens Flotta.” ”Tässä lepää Kreivi Augustin Ehrensvärd, sotamarsalkka Ritari ja Kuninkaallisen majesteetin ritarikunnan komentaja työnsä keskellä. Viaporin linnoitus – Armeijan laivasto.” (”här hvilar = tässä huilaa”) Muistomerkissä on esillä roomalaisen laivan keula ja huipulla on kreikkalainen kypärä.

Ehrensvärdistä on julkaistu Kansallisbiografiassa J.J. Gardbergin kiinnostava ja selkeä artikkeli: http://www.kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/578

Ehrensvärdin äiti oli omaa sukua Mannerheim.

Serafimiritarikunnan juhla-asuun kuuluvan silkkihuivin yksityiskohta. Kuva: Kortti Kansallismuseosta

Ehrensvärd oli Kuninkaallisen serafimiritarikunnan jäsen. Lisätietoa ritarikunnasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Serafiimiritarikunta

Suomenlinnan kuivatelakan altaassa korjataan ammattitaitoa tarvitsevia pienaluksia.

Telakka lodbruk

Ehrensvärd sai korvaamatonta apua Fredrik af Chapmanilta, joka oli alun perin englantilainen laivastoupseeri. Chapman kehitti uudentyyppisen saaristolaivaston, joka oli nopealiikkeinen ja toimi yhdessä maavoimien kanssa ja tuki varsinaisen laivaston manööverejä.  Saaristofregattityypit saivat nimet: Udema, Hemmema, Turuma ja Pojama. Yläkuvassa pressun alla vanhan mallin mukaisesti rakenettu tykkisluupi.  

Lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Fredrik_af_Chapman

Telakan infotaulu

Suomenlinnan telakalla on korjattavana nyt 2017-keväällä vanha jäänmurtaja Tarmo, sen keltaiset piiput mustine yläosineen näkyvät vasemmalla. Tarmo hinataan korjausten jälkeen Suomen Merimuseoon Kotkaan, johon se on sijoitettu pysyvästi. http://www.merikeskusvellamo.fi/

Suomenlinnan Telakan vieressä on venäläisten rakentama entinen sotilassauna.

Telakan seutu on suojeltu Pokemonien metsästäjiltä:

Pokemon No-Go

 

ja täällä tuuleeeeeee!

 

Hanin erikoisopastus Helsingin herkkujen maailmaan

Kauppahallissa

Helsingin Vanha Kauppahalli valmistui 1889, samaan aikaan kuin Gustaf Eiffel rakensi torninsa Pariisiin. Suomalainen arkkitehti Gustaf Nyström oli tutustunut Eiffelin töihin ja oli niistä innostunut. Helsinki-opas Hani osoitti meille kuinka hallin katossa näkyy  Eiffelin tyylisiä rakenteita. (Erään Ylen dokumentin mukaan Eiffel oli ensimmäinen ”palikkainsinööri”, hän osoitti omalla tornillaan, kuinka pienillä rakenteilla, eli pulteilla yhteen liitetyillä teräspalkeilla – pystytään rakentamaan valtavan suuria rakennuksia, joihin aikaisemmin oli käytetty esimerkiksi järeää kiveä. Jos joku löytää Ylen arkistosta tämän filmin, pankaa linkki kiertoon!) 

Kauppahalli rakennettiin torin viereen, koska torin hygieniataso ei sopinut viranomaisten mielestä kaikkien tarvikkeiden myyntiin. Helsingin Kaupunginmuseon seinällä on iso Signe Branderin kuva Kauppatorin elämästä vuodelta 1909.

Kauppahalli oli pari vuotta remontissa ja avattiin kaksi vuotta sitten uudistuneena ja uuteen aikaan koristeltuna. Katiskat valaisimina kertovat työvälineiden, tässä tapauksessa jo kivikaudella, kehitettyjen pyyntivälineiden koristeellisuudesta.

Hani, auktorisoitu Helsinki-opas ja Design-opas Hanna-Leena Halsas-Forsblom, joka on tehnyt pitkän uran matkailualalla, opasti Perho Liiketalousopiston Culinary Tourism-ryhmän ensimmäistä kierrosta eilen Helsingin keskustassa. Hanin blogiin voi tutustua täällä: https://www.hanigo.eu

Ja tässä Hani tarjoilee Suomen toiseksi vanhinta ruokaa, poroa. Se vanhin ruoka oli todennäköisesti hylje, jonka perässä metsästäjät tulivat näille pohjoisille maille jääkauden loppupuolella, melkein 10000 vuotta sitten. Isoista nisäkkäistä seuraavaksi Suomenniemelle tuli peura, poron serkku. Jos haluatte lisätietoja suomalaisten alkuperäisestä ravinnosta, tämä on hauska kirja: Aaltonen, Arkko: Lallin pidot,  https://fi.wikipedia.org/wiki/Lallin_pidot  Nythän paleo-ruokavaliot ovat muotia taas…

Ihanan juuston ihmiskunnalle keksivät todennäköisesti ensimmäiset lampaan ja vuohen kesyttäjät. Maito on täyteläistä ravintoa ja maito on ollut myös suomalaisille tärkeimpiä proteiinin lähteitä. Maidon säilytykseen on keksitty vain muutamia keinoja, mutta ne toimivat edelleen. Äidimaito on parasta lähiruokaa. Maidon hapattaminen ihmisen suolistolle suotuisilla bakteereilla on ihan paras keksintö ja peräisin kymmenen tuhannen vuoden takaa – ilmeisesti Georgiasta – vai mitä Vlada?  Asidofiluksia ja bifiduksia ei tarvitse ostaa apteekista, kun niitä saa jugurtissa ja piimässä ja vaikka hapankaalissa. Nykymaito säilytetään kylmäketjussa ja pastörointi pilkkoo maidon molekyylirakenteen ja lisää säilyvyyttä. Tällainen maito aiheuttaa monille ruoansulatusongelmia. Ollaan palaamassa taas takaisin alkuperäiseen ihanaan maitoon. 

Maitojalosteista juusto on hienostunein muoto, juustobakteerejakin on voikka kuinka monia. Juusto on pitemmällä pitemmällä bakteeritoiminnalla tuotettu kalsium- ja proteiini- ja energialähde, jota nimenomaan liikkeellä olevat kansat ovat vaelluksillaan voineet aikoinaan helposti kuljettaa mukanaan. Miksi juusto lihottaa? No koska siinä on energiaa ja kaikkea hyvää niin pienessä paketissa, ettei sitä saisi syödä kuin viipaleen päivässä. aaaaaarrrrggggh! Maarit vie pois se lautanen!

Savotta-ravintola

Hani vei meidät seuraavaksi Savottaan. Senaatintorilla, paraatipaikalla on hyvin suomalainen paikka, interiööri ei hienostele; käsipyyhkeet ovat lautasliinoina ja astiat ja koristeet autenttisia ja kierrätettyjä. 

Savotan ruoka kertoo metsien miesten ja naisten eväistä ja herkuista. Kuvassa vasemmalla Tasmaniasta Suomeen tullut Heather, joka rakastaa esitellä matkailijoille suomalaista ruokaa: http://heathershelsinki.com/food-tours/ ja katsokaa millaisia arvioita suomalainen ruokamatkailu saa Heatherin ryhmiltä: https://www.tripadvisor.fi/Attraction_Review-g189934-d6764955-Reviews-Heather_s_Helsinki-Helsinki_Uusimaa.html

Ja Heatherin vieressä eräopas Heidi, joka kutsui opiskelijakollegoitaan tutustumaan omaan tuotteeseensa ja testaamaan kuinka kaikki käytännössä toimii – onko palvelut muotoiltu.  https://www.facebook.com/AdventureApesFinland/?fref=ts Heidi, pane kuvia omaan blogiisi tuotetestauksestasi!

Iittala

Iittala on nykyään osa Fiskarsia, joka on Suomen vanhin teollisuusyritys. Tässä Suomen 100-vuotismallistoa.Kun opas suunnittelee kierrosta, johon sisältyy käyntejä liikkeissä, tuotantolaitoksissa, tms. opas suunnittelee ja sopii käynnit etukäteen. Olisi hienoa, jos opas myös yhdessä liikkeen pitäjän kanssa antaisi asiakkaille jotain hyvää; maistiaisia, näytteitä, kertoisi erikoisosaamisesta tai jopa alennusta joistain tuotteista. Iittalasta oppaatkin saavat alennusta Arabian Iittala-keskuksessa korttia näyttämällä. Kannattaa muutenkin joskus esitellä itsensä kaupoissa ja ravintoloissa, ja kertoa olevansa opas – saa niitä alennuksia, mutta saa myös tietoa ja oppii tuntemaan ihmisiä. Hani kertoi meille kuinka hän on saanut uusia ihania kavereita tehdessään tuttavuutta eri alojen osaajien kanssa. Opashan on siis kaikkien alojen asiantuntija.

Fazer

Hani oli koonnut opastusohjelman suomalaisen vieraanvaraisuusteollisuuden kolmen perustajan, ”kolmen mamun” kehykseen: Fazer, Paulig ja Stockmann.

Kluuvikadun Fasu, Fazer. Kaikilla on tästä muistoja, joten tässä minunkin juttuni: Tulin ensimmäisen kerran Helsinkiin vuonna 1966 helmikuussa, äitini oli kertaamassa farmasiaopintojaan Helsingin yliopistossa ja minä matkustin junalla yksin Vihtarin asemalta – Pieksämäellä itse vaihtaen junaa – Helsinkiin. Minä olen nimittäin kotoisin Savonrannalta, joka on nykyään osa Savonlinnaa. Junassa söin polkkatoffeita ja huomasin että matkalla oli villapuseron kyynärpäähän tullut reikä. Äiti oli vastassa Helsingissä ja hän sanoi: Mennään Fazerille jätskille, sieltä on hyvä aloittaa Helsinkiin tutustuminen. Mutta minulla oli se ongelma villapaidan kanssa, mutta äiti sanoi että kääritään vähän hihaa ylöspäin. Fazer oli iso ja minä olin 12-vuotias. Vajaat kolme kuukautta tämän jälkeen äitini oli kuollut.

Raija nuuhkii suklaata Fazerin myymälässä. Lukekaapa Raijan blogia: https://kevyestiaskeltaen.wordpress.com/2017/03/30/ruokamatkailua-ensimmainen-kattaus/

Raijan teksti on sujuvaa ja asiallista – hän on ammattitiedottaja, joten relax!meidän kaikkien ei tarvitse laittaa bloggausrimaa ihan näin ylös… Ja hienoa, että kaikkien blogit toimivat osana tämän kurssin opetusta!

Hani kertoi meille, että  Fazerin kupolisali on aivan entisessä muodossaan vuodelta1891.  Lukekaa Hannu Väisäsen kirja Koverat ja kuperat (Otava, 2011). Siellä on hillitön kuvaus Fazerin kupolin alta. Tässä lisätietoa Fazerin kahvilasta: https://www.fazer.fi/kahvilat-ja-leipomot/fazer-cafe/artikkelit/tasta-kaikki-alkoi/

Paulig

Paulig on avannut Aleksin ja Kluuvikadun kulmaan kahvilan joku aika sitten ja sinne Hani vei meidät.Pauligin voi esitellä aitona suomalaisena kahvi-ilmiönä. Juhla Mokalle uskolliset suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa väkilukuun suhteutettuna. Pauligin kahvilassa oikea paahtimokoneisto, josta saa kaikkea mielenkiintoista eksoottista maisteltavaa ja haisteltavaa Etiopiasta ja Amerikoista.

Helsingissähän on nykyään ihania kahviloita joka lähtöön. Lukekaa tämäkin kirja: Kahvintuoksuinen Helsinki, jota on ollut tekemässä ihana kollegamme opas Leea Lappalainen; http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=962

Hani on ihastunut Sampoon, joka on Pauligin kulman barista ja tietää  kahvista kaiken.

Paulig tietää kahvinsa alkuperän ja se on esitelty tulokerroksen lasivitriinissä niin, että minäkin ymmärsin. Tässä kaverit kuivattavat pestyä raakakahvia.

Ja sitten me lopetimme retken ravintola Kiilaan, joka oli vähän liian meluisa paikka meidän tarkoituksiimme, mutta hienosti Hani jatkoi vinkkien jakamista ja erikoisopastuksen hienouksien erittelyä ryhmissä. Ja kyllä Perho, entinen Helmi Liiketalousopistokin sai Hanilta kiitosta opiskelusta sillä Hanihan on meidän alumnejamme.  Kiitos Hani hienosta keikasta! Skål!

 

 

 

Suomenlinnan opiskelu alkaa

Tulo Suomenlinnaan on dramaattinen. Venäjän vallan aikana valmistunut Merisotakoulu.

 

Aloitin Suomenlinnan opaskurssin viime viikolla! Ja tämän lisäksi teemme Perhon opiskelijoiden kanssa myös ohjelmaa Suomenlinnan 6.6. Kustaanpäivän museotapahtumaan. Nyt pääsen tutustumaan Suomenlinnaan perinpohjin. Päivitän tänne blogiini erilaisia opittuja asioita ihan vapaasti, vasemmalla kädellä, koska tämä on oppimispäiväkirjani.  Kävimme opiskelijoiden kanssa viime lauantaina taas kenttätutkimuksissa, keli oli kova, joten varauduin asianmukaisella uudella pipolla. Opasalennuksella 6,50 Annen shopin torikojusta Kauppatorilla.

Jättimäiset Ruotsinlaivat muuttavat joka aamu Eteläsataman maiseman ja Suomenlinnaan lähtijät kuvaavat laivoja innoissaan. Ulkomaiset asiakkaat ihmettelevät, kuinka Suomella on varaa tällaisiin aluksiin ja kuinka niin monia ihmisiä kiinnostaa risteillä jäisellä Itämerellä. Vastaus on yksinkertaisesti alkoholipolitiikka. Kun Viking Mariella valmistui Wärtsilän telakalla Turussa vuonna 1985, Koskenkorvapullo maksoi Alkossa 90 markkaa, laivalla sen sai viidelläkympillä ja Viking Line osti sen viitosella. Alkoholikaupan kannattavuuden lisäksi laivanrakennusta myös tuettiin valtion varoista. Tuen avulla Suomessa on ollut mahdollista kehittää uutta laivanrakennusteknologiaa, maailman hienoimpia risteilijöitä ja jäänmurtajia. Suomalaiset autolautat ovat myös jäävahvistettuja ja ne kuljettavat rekkoja, rahtia, matkustajia, juhlijoita ja kokousvieraita.  – Ihmettelen kuitenkin, miksei Länsisatamaa rakennettu kaikille matkustaja-aluksille ja miksei metroa vedetty Länsisataman kautta… Suomen maantieteellisen aseman jään takana ymmärtää vaikka katsomalla tätä karttaa:Itämeri piti Suomen eristyksissä muusta Euroopasta 1800-luvun lopulle saakka.

Jäänmurtaja Tarmo rakennettiin Southhamptonissa 1908 ja se avasi väylää ja kuljetti mm. Mannerheimin sisällissodan jälkeisenä keväänä 1918 tasavallan ensimmäiselle valtiovierailulle Tukholmaan. Marsalkka vilustui matkalla pahasti. Euroopan kartta näyttää myös perimmäisen syyn siihen, miksi Suomenlinnan linnoitus rakennettiin: Pietari Suuri oli päättänyt perustaa vuonna 1703 Venäjälle uuden pääkaupungin Suomenlahden pohjukkaan. Se heilautti Euroopan turvallisuuspoliittista tilannetta pahasti ja aiheutti monia asioita, jotka vaikuttavat kansainväliseen politiikkaan vielä nykyäänkin.

Suomenlinnan lauttamatka on matkailijalle ihanteellisen pituinen ja vähän eksoottinenkin siirtymä jäisen meren yli kaupungista toiseen todellisuuteen, historiaan ja saarelle. Matkustajasatamaa parannetaan.

Perho Liiketalousopiston joukkuetta: Rebecca, Olga, Tommy, Terhi, Raija ja Pirjo. Suunnittelemme 6.6. Kustaanpäivän museotapahtumaa. Katselimme sopivaa paikkaa, josta voisimme ohjata kävijöitä museoihin.

Mietimme miltä tapahtuma voisi näyttää kirkon viereisessä puistossa… Havainnekuvassa 1854 valmistunut Suomenlinnan ortodoksinen kirkko.

Suomenlinnan luterilainen kirkko. Tykinpiiput muodostavat kirkon aidan.

Augustin Ehrensvärdin hauta Suomenlinnan linnanpihalla.

Sotilasarkkitehtuuri on Suomenlinnan maailmanperintöarvon keskeinen sisältö, sekä sen historiallinen sijainti, Pohjolan Gibraltar idän ja lännen välissä.Augustin Ehrensvärd matkusti Tukholmasta vuonna 1748 rakentamaan uutta suurta linnoitusta, johon kuuluivat myös Svartholman ja Loviisan linnoittaminen, Helsingin niemet ja Suomenlinna.

Tässä ensimmöisen opaskoulutuspäivän muistiinpanot, jos niistä on jollekulle hyötyä:

2.3. Milla Öystilä, Suomenlinnan hoitokunta

– Suomenlinna on UNESCO:n Maailmanperintökohde http://whc.unesco.org/en/list/

– Vuonna 1973 Puolustusvoimat lähti Suomenlinnasta ja valtio – Opetus- ja kulttuuriministeriö otti alueen hallintaansa

– Hoitokunta restauroi ylläpitää, esittelee ja hallinnoi Suomenlinnaa

– Nykyinen budjetti 12 M €, 40 % valtiolta – 60 % omasta toiminnasta

Hoitokunnassa on töissä 80 eri ammatinharjoittajaa – mm. kiinteistö, sähkö, puutarha jne,

Hoitokunta on maailmanperintökohteen isäntäorganisaatio

Suomenlinnalla on hoitosuunnitelma – management plan, jota edellyttää mm. Pariisissa sijaitseva UNESCO:n Maailmaperintötoimikunta

Hoitokuntaa johtaa Ulla Räihä + johtokunta ministeriöiden edustajat

Eri hallinnonalojen edustajat hoitokunnan johtokunnassa: Puolustusministeriö, Oikeusministeriö (Vankila), kaupunkisuunnitteluvirasto, tuomiokirkkoseurakunta, asukasedustaja

Matkailuneuvonta on valtion viraston toimintaa – i-toimisto palvelee 360 pivää / vuodessa Rantakasarmin neuvontapisteessä

Suomenlinna helpit touko-syyskuussa ja ohjaavat vierailijoita palvelujen äärelle

Rantakasarmissa 136.000 asiakaskontaktia, 47.000 vierailijaa vuodessa

Hoitokunnalla kokous- ja juhlatiloja; 9 tilaa 12 – 240 paxille, 800 tilaisuutta vuodessa

Markkinointimateriaalista vastaa Veera Törrönen – http://www.suomenlinna.fi

suomenlinnan hoitokunnan sivut, rss-syötteet sähköpostiin

Suomenlinna on autenttinen merilinnoitus

80 ha, 8 saarta – 6 saarta, sis Lonna ja Pormestarin luodot

6 km muuria

rakennusten historiasta kirja Seija Linnanmäki: Rakennusten historia ja kartta on suomenlinna.fi – sivuilla

350 asuntoa,

6 museota

15 kahvilaa

Suomenlinnan kävijät:

Linnoitus ja historia : Matkailukohde kautta aikojen

Ennätys 2016 kävijämäärässä: 1.052.000 kävijää

ulkomaalaisia 57 % (2014), muualta Suomesta 13%, Helsinki 30 %, 77 % kesäkävijöitä, 89 % tulee lautalla – JT-line operoi Lonna ja Vallisari – Suomenlinna

Kävijöiden vaikutus paikallistalouteen; 45.000.000 € per vuosi

veronmaksajat maksavat 5.000.000 per vuosi, (30 matkailupalvelujen tuottajaa – ei liikevaihtotietoja)

Kestävä matkailu: kaikki asiakasryhmät tervetulleita

elinvoimainen ja kestävä

”verkostomaisen toiminnan kehittäminen” ”laadukkaan kävijäkokemuksen ylläpitäminen”

• Lasten Suomenlinna-esite englanniksi

Metsähallitus, Vallisaari – kirkon alusta kuuluu Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnalle

• asunnon saaminen Suomenlinnasta: – ei ole helppoa, ei jonoa – uniikki haku, kriteerit ja ilmoitukset hoitokunnan sivuilla

 

Carita Wilenius:

Ehrensvärd seura 1921

• johtokunta museovirasto, kaupungin museo – Timo Uolamo
• Suomenlinnan Matkailuexpert
• rakentanut historiallisen tykkisluupin

1. aatteellinen toiminta

• opastukset, opaskoulutus, Ehrensvärd-museo, Lastenkierros, Julkaisut 1952 Valhallan rakentaminen

1. kaupallinen toiminta :

• Piper- kahvila, kioski Gullichsenin suunnittelema, matkatoimisto

1. Jäsentoiminta

1963 vuodesta opastoimintaa. työntekijöitä 5 – 8 kesällä 60 kausityöntekijää

auktorisoitu opas on Ehrensvärd-seuran työntekijä, joka saa työtarjouksen seuralta

opas voi toimia verokortilla tai yrittäjänä, yrittäjälle komissio myynnistä = 90 €. / suositushinta verkossa

piraattioppaat ongelma

opaskyltit, opastukset jakaa Carita, Jani ja Taru, erikoisalat ilmoitetaan. Teemaopastuksia paljon.

Tunneliopastuksia. Suomi 100, eri vuosisadat

Lisäkoulutusta. Opasillat. FAM-kierrokset

Merisotakoulu? Sauna?

kesäoppaat yleiskierroksilla historian opiskelijoita

listoilla 60 opasta – kaikki eivät opasta. Oppaan taidot testataan 5 vuoden välein

Tehtävä: Mitä opin, mikä jäi mieleen, mitä en ymmärtänyt – max 1 sivu. Caritalle sähköpostilla. Saa olla 2 kertaa pois.

Kirjallinen koe 20.4.

luennot ja malliopastukset

Kirjallisuus:

Gardberg, C.J. Suomenlinna

Olof af Hällström: Matkailijan Suomenlinna / Look at Suomenlinna

Liisa Eerikäinen: Viaporista Suomenlinnaksi

Suomenlinna-museon näyttely ja Suomenlinna Experience. lyhytfilmi

Kunnostus ja uusi käyttö

http://www.suomenlinnatours.com

Seija Linnanmäki: rakennusten historia

suullinen opastuskoe

25.4. – 2.5. arvotaan opastusjärjestys

2-5 h keskimääräinen vierailuaika. tunnin opastus yleensä.

carita.wilenius-rantala@suomenlinnatours.com

Culinary Tourism-koulutus alkaa 28.3.2017

 

Ullis luuttusi, Anu kärtsäsi paprikoita, Ragni pilkkoi, Virve maisteli ja Hani toimi esiliinana viime keväänä, kun Helmi-oppaat opiskelivat eväiden tekoa Teurastamon kuuman grillin äärellä.

Matkailijan pitää syödä ja matkoilla ruoan pitäisi olla ihanaa, uutta ja elämyksellistä. Aterian pitäisi ylittää odotukset ja aiheuttaa asiakkaassa tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta. Afrikan safareilta saatu palaute kertoo, että asiakkaat ovat valmiita kestämään primitiivisiä olosuhteita, pitkiä vaelluksia, ulkovessoja ja vaikka pari päivää ilman suihkua – kunhan eväät ovat kunnolliset. Suomessa nokipannukahvit ja voipaperiin pakatut retkieväät toimivat erinomaisesti.

Matkailuammattilaisten ja herkkuammattilaisten yhteistyö käynnistyy Perho Liiketalousopiston kurssilla maaliskuussa. Tässä linkki: Culinary Tourism- ohjelmaan

Culinary-opastettuja ruokakierroksia

Ruokaan liittyvät opastukset Helsingissä ovat suosittuja ja niitä järjestävät mm. HeathersHelsinki ja Skafur Tour. Ja ruokaopastuksia järjestetään kaikkialla maailmassa – matkalla pitää saada mahdollisuus tutustua kulttuuriin ja maistella paikallista ruokaa: Ruokaretkiä järjestetään New Yorkissa: www.foodsofny.com/, Istanbulissa Istanbul , kaikkialla Espanjassa ja Pohjoisessa esimerkkinä Responsible Travelin koko Pohjois-Kalotille ulottuva culinary-matkaohjelma. Suomessa ruokateemaisia ohjelmia tarjotaan varsin vähän.

Indonesian kiinalaisilla oli nälkä

Sanotaan että kiinalaiset syövät kaikkia nelijalkaisia paitsi pöytää. Eikä raaka-aineella tarvitse olla jalkojakaan. Kiinalainen keittiö!! Voi kuinka paljon hyvää!

Opastin viime vuoden helmikuussa perhettä, jotka olivat lentäneet Finnairilla maapallon toiselta puolelta ja olivat matkalla Lappiin. Helsingin pysähdyksen ajaksi he olivat tilanneet ruokakierroksen. Tapasin seurueen; isä, äiti, designia opiskeleva tytär ja hänen ystävättärensä Pohjoisespalla ja heillä oli kova nälkä. He sanoivat: Voimmeko ensin mennä kiinalaiseen ravintolaan syömään ja vasta sen jälkeen ruokakierrokselle. No kyllähän se kävi. Minne mennä? Viime talvena oli vielä vanha Peninsula paikallaan Katajanokalla ja sinne menimme. Interiööri oli aika nuhruinen ja kulahtanut, mutta ruoka oli oikein hyvää ja sitä oli riittävästi. Ja kun asiakkaat olivat kylläisiä,  ennen varsinaista culinary-kierrosta he halusivat katsella kaupunkia ja shoppailla.

Minna Parikan kengät ja laukut ja koko kauppa ovat ihania!

Kävimme pitkin Esplanadia, Artekin kauniit pöydät ja tuolit olivat kiinnostavia asiakkaiden mielestä samoin Iittalan kattaukset, kauniit aterimet, maljakot ja lasit. Ja Finlaysonin ja Marimekon tekstiilit.

Hakaniemen hallissa opas osti vieraille erilaisia maistiaisia, joita kauppiaat antavat mielellään pieninä annoksina. Pikkelöity kala oli herkullista makean mallasleivän kanssa.

Sesongin herkut

Työväentalon Graniittilinna-ravintolan sesonkiherkkua oli varattu asiakkaille maistiaisiksi: blinejä monilla erilaisilla täytteillä. Ja blinejä sai syödä niin paljon kuin jaksoi:Blinien kanssa tarjoiltiin muikun mätiä, punasipulisilppua ja smetanaa, rouskusalaattia, rapusalaattia, graavisiikahakkelusta ja vuohenjuustoa. Vierellä vielä äkkisuolaista venäläistä kurkkua ja hunajaa dipattavaksi.

Työväentalon Juttutupa on myös merkittävä kulinaarikohde ja siellähän sijaitsee myös se kuuluisa pöytä, jonka ääressä V.I.Lenin on juonut jotain yhdessä Otto-Wille Kuusisen kanssa.

Työväentalon tornista näkyy kauas ympäri Helsingin keskustaa.

 

Kuvat: Ulla-Maija Rouhiainen.

Kuva: Kiinalainen ateria, https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/14/Chinese_meal.jpg

Päivällä näkyy maailma, yöllä koko maailmankaikkeus

Pimeään kaamosaikaan auringosta sinkoavat sähkömagneettiset hiukkaset pommittavat maan ilmakehää pohjois- ja eteläkalotilla ja revontulet läikkyvät yötaivaalla. Lisätietoja: http://ilmatieteenlaitos.fi/347

 

Kaamos, saameksi skabma, on polaariyö, jolloin aurinko ei nouse horistontin yläpuolelle. Inarissa kaamosaika on 3.12. – 11.1. Lisätietoa kaamoksesta Saamelaismuseo Siidan sivuilla: http://www.siida.fi/sisalto/lapsille-ja-opiskelijoille/vuodenajan-teema/arkisto/kaamos

Suomen matkailuopet pitivät seminaaria puolipimeässä Inarissa viime viikolla. Inarinjärvi alkoi jäätyä, mutta keli oli lauha ja lunta oli viitisen senttiä.

Pohjoinen maailmankuva on luontokuva. 

Pohjoiskalotti oli maailman loppu eurooppalaisille vielä 1600-luvulla. Se oli Ultima Thule, vihoviimeinen kolkka, jossa asui kummallisia ihmisiä taikoineen ja hirviöineen. Siellä oli myös kultaa, jota Ruotsin kuninkaat, varsinkin Kaarle XI yrittivät saada esiin, mutta teknologia ei ollut vielä nykypäivän tasolla. 

Pohjoisen kalat olivat piispa Olaus Magnuksen kirjan ”Pohjoisten kansojen historia” mukaan näin isoja vuonna 1555 ja

aurinkoa palvottiin, kuten myös seitoja:

Kuvat ovat Olaus Magnuksen Roomassa 1555 painetusta teoksesta De gentibus septentrionalibus eli Pohjoisten kansojen historia. Sen Suomea koskevat osat on suomennettu. Kuvia voit käydä noutamassa täältä: http://lapinkavijat.rovaniemi.fi/. Antikvariaateista löytyy vielä eri versioita kirjasta ja meillähän on Kansalliskirjasto, täynnä aarteita: http://keskiaika.kansalliskirjasto.fi/

Nyt Pohjoiskalotin matkailua kehitetään suihkunoneiden ja digitaalisen markkinoinnin avulla. Kultaa kaivetaan konein ja kemiallisin menetelmin. Ilmastonmuutos sulattaa napajäätikköä ja mahdollistaa öljy-yhtiöiden haaveet poraamisesta arktisilla vesialueilla. Kalat on kalastettu loppuun ja porot ovat syöneet kaiken jäkälän.

Kulttuurikauppaa 

Opet opiskelivat Inarissa saamelaisuutta ja matkailua 15.-18.11.2016 ja ohjelmamme oli tiivis, mutta oli meillä myös kivaa! Opimme että Saamenmaassa on kiva matkailla: ”Dáppe lea jallas suohtas” – täällä on hullun hauskaa!

Saamelaismuseo Siidan esittely ja puheenvuorot saamelaiskulttuurin eristyispiirteistä eivät jättäneet kenellekään kuulijoista epäselvyyttä saamelaiskulttuurin merkityksestä, alkuperäiskansan puvun ja muiden traditioiden kunnioittamisen tärkeydestä.  http://www.siida.fi/

Voima-lehden vastamainos alkuperäiskulttuurien kaupallista riistoa vastaan. Voima 9/2016

Kulttuurinen appropriaatio on toisten kulttuurien ominaispiirteiden, tarinoiden ja tavaroiden varastamista ja kaupallista hyödyntämistä. Sattumalta uusimman Voima-lehden vastamainos käsitteli tätä Inarissakin esillä ollutta teemaa. Frozen is Stolen.

Pierre Louis Moreau de Maupertuis- retkikunnan kuvitusta Lapista 1736-37

Kuva vuoden 1939 Suomen matkatoimiston esitteestä.

Lapin kuvasto ei ole paljon muuttunut matkailun historian aikana. Liitän tähän perään tekstiä Lappi-aiheesta 12 vuoden takaa Matkailuyrittäjän Maamme-kirjastani. (Rouhiainen, Edita, 2005)

Matkalla aliseen

Lapin kansa, saamelaiset, jotka ovat nykyisen Suomen ensimmäisiä alkuperäisiä asukkaita, asuttivat eteläisen Suomen viimeisen jääauden jälkeisinä aikoina. He alkoivat kampakeraamisella ajalla vetäytyä suomalaisten tieltä pohjoiseen. Saamelaisten jäljet näkyvät Lappi-aiheisina paikanniminä eri puolilla Suomea. Saamelaisia asuu myös Norjan, Ruotsin ja Venäjän pohjoisilla alueilla.

Saamelaiset ovat Suomen alkuperäiskansa. Alkuperäiskansaksi määritellään väki, joka on asunut alueella ennen pääväestön tuloa. Alkuperäiskansa eroaa pääväestöstä kulttuuripiirteiltään,  kieleltään, traditioiltaan ja elinkeinoiltaan. Alkuperäiskansat ovat yleensä myös olleet historiallisessa konfliktissa pääväestön kanssa kaikkialla maailmassa, missä alkuperäistä kulttuuria on ollut vielä jäljellä. Suomessa konflikti tulee esille tuon tuostakin ja se koskee keskeisimmin ratkaisematonta kiistaa Ylä-Lapin metsäalueista. Moderni metsätalous, matkailu ja poronhoito vaativat jokainen oman alueensa, joiden omistus- ja käyttöoikeudet ovat sopimatta.

Inarinjärven Ukonvuori.

Saamelaiset säilyttivät kulttuurinsa ominaispiirtet 1500-luvulle läntisen uskon tuloon saakka. He elivät läheisessä yhteydessä luontoon ja vanhoihin perinneuskomuksiin. Saamelaisten jumalat ovat henkiä, jotka käyttävät pyhiä paikkoja, seitoja asumuksinaan.  Seidat ovat luonnon muovaamia hahmoja tai pystytettyjä paaluja, joiden nokkaan on  kiinnitetty pieni katos. Seidassa asuu henki, jota hyvitellään uhreilla, jotta se antaisi kalastus- ja metsästysonnea. Eräs saamelaisten pyhistä palvontapaikoista on ollut Inarinjärvessä oleva Ukonsaari, Äijjäh-sualui, jonka karu kallio ulottuu 40 metrin korkeuteen. Saarella palvottiin Ukkoa ja Ukkosta, jolle vietiin ruokaa ja uhriesineitä. Inarin Siida-museossa toimivat sekä Saamelaismuseo, että Ylä-Lapin luontokeskus.

Saamelaisrummut hävisivät niin tarkkaan, että Siidassa oleva rumpu on lainassa Tukholman Nordiska museetista.

Shamanismi ei ollut varsinainen uskonto, vaan pohjoisen ihmisten kulttuurinen elämäntapa, eräänlainen ”tietoisuuden kielioppi”. Shamaani oli yhteisön auttaja ja parantaja,  joka ei ollut tietäjä, kuten Kalevalan Väinämöinen, vaan tiedon hakija. Maailma jakautui kolmeen osaan, aliseen, yliseen ja maanpäälliseen. Shamaani teki tiedonhakumatkoja yleensä aliseen, jossa hänen apunaan saattoi olla eläinhahmoisia apuhenkiä. Karhulla oli tärkeä merkitys myös shamanismissa. Shamaanirummussa karhu on kuvattu sekä maan päällä että taivaalla. Shamaanit käyttivät erilaisia ekstaasitekniikoita, rummutus tai huumaavat aineet tai sienet auttoivat shamaania matkalle.  Ihmisen uskottiin myös olevan kolmijakoinen muun olevaisen mukaisesti. Suomen Lapista shamanismin näkyvät merkit hävisivät 1700-luvulle tultaessa lähes kokonaan, valtaväestö tuhosi kirkon ja uskonnon antamalla oikeutuksella noitarummut paholaisen raamattuna

Eräkirjaililja Seppo Saraspään 19.9.2003 Inarin Nangunniemen pitkänomaisesta uhriluolasta löytämä hopea-aarre. Hopea oli tuohilevyn päällä ja ajoitus kätkemisajasta on noin vuosina 1160 – 1280

Shamanismia alettiin tutkia osana pohjoisten kansojen tutkimusta 1800-luvulla Siperiassa, jossa alkuperäiset kulttuurit olivat säilyneet. Merkittävin suomalaistutkija Siperiassa oli M.A. Castren, jonka keräämät arvokkaat kokoelmat olivat viimeksi esillä Helsingissä Siperia-näyttelyssä vuonna 2002. Shamanismia tutkitaan edelleen, vaikka se on lähes hävinnyt Siperian alkuperäiskansoihin kohdistuneiden poliittisten toimenpiteiden ja  ympäristömuutosten takia.

Nykyään shaminismi on muun vanhan viisauden tavoin taas muodissa. Shamanismista on erilaisia muunnoksia moderneissa elämäntaito-opeissa ja  rentoutustekniikoissa. Matkailijoille shamanismista on poimittu monia käyttökelpoisia ”asiakaslähtöisiä” piirteitä markkinointiin, tuotteistukseen ja ohjelmapalveluihin. Esimerkiksi von Rettig-suvun omistamissa matkailukohteissa Ruotsin Lapin tuntureilla tarjotaan ”saamelaisperinteistä” lähtevää hoitomuotoa Same Zeniä asiakkaiden stressin lievitykseen. ”Olen kokeillut hoitoja itsekin. Se oli hyvin rentouttavaa hierontaa”, sanoo Cyril von Rettig. (Suomen Kuvalehti 18.3.2005).

Jämsänkoskella Keski-Suomessa matkailijat kävivät kodan nuotion loisteessa noutamassa alisesta rummun avustuksella oman voimaeläimensä: ”Kyllä se minulla toimi. Löysin itselleni hillerin!” iloitsi keski-ikäinen mies.

Yleisin shamanismia matkiva matkailuriitti on Lapin kaste, jonka saavat vuosittain kymmenettuhannet turistit. Turistiliikenne alkoi ulottua Lappiin jo 1800-luvun loppupuolella. Saamelaisille alettiin maksaa siitä, että he näyttäytyivät matkailijoille perinteisissä asuissaan ja suostuivat kuvattavaksi poroineen.

Hei-olei loo lei le-leem-laa

Joiku kuuluu tärkeänä saamelaisperinteeseen. Se kuvaa luonnonilmiötä, eläintä, henkilöä tai tunnetilaa. Joiku on kokonaisvaltainen ilmaisutapa, se kuvaa kohdetta sanallisesti, melodisesti ja rytmisesti, esityksellisesti sekä ilmein ja elein.  Se kertoo joiun kohteesta ja joikaajan omasta suhteesta kohteeseen. Sanoja joikuun sisältyy vähän. Joiku voi olla vain yksi lause, muutama sana tai tavu. Tavuilla, kuten esimerkiksi lollo, nunnun, go tai lei, voi olla piilomerkityksiä.

Giddat ( Kevät)

Hei-olei loo lei le-leem-laa.

Hei olei laillam hei olei loolim leeleem laa.

Hei olei loolim lei lei leilam.

Hei olei loolim le leem laa.

( opiskelijaportfolio, 2000, Lapin yliopisto)

 

Onko Lappi tänään auki?

Suomen Lapin vetovoima perustuu ”alkuperäiseen eksotiikkaan”. Lappi erottuu Suomen matkailukohteista omaleimaisimpana alueena. Lakelandeja, luontopolkuja, hiihtokeskuksia ja Helsingin kokoisia kaupunkeja maailmassa on monia, mutta Lapland sijaitsee ihmisten mielissä ja mieli asettaa Laplandin pohoiseen Suomeen. Lapland on Suomessa ja Santa Claus asuu Laplandissa, koska Britannian televisio on katsojilleen Lapin matkailun onneksi niin kertonut. Lapin matkailuun on investoitu paljon ja matkailu Lappiin on kasvanut muuta Suomea huomattavasti nopeammin. Lapin tunnettuus matkailukohteena on jättämässä Suomen tunnettuuden varjoonsa, vaikka Helsingissä matkailijoita käykin eniten. ”Tuntuu, ettei Suomessa kiinnosta mikään muu kuin Lappi tai Pietari”, puuskahti Järvi-Suomen edustaja matkailumessuilla.

Lapin alkuperäinen saamelaiskulttuuri on pysynyt elinvoimaisena peruselinkeinonsa porotalouden ansiosta. Saamelaiset ovat myös säilyttäneet perinteiset käden taidot ja suhteensa luontoon sekä kulttuurinsa keskeiset tunnusmerkit ja ornamentit. Yhteispohjoismaisella poliittisella toiminnallaan saamelaiset ovat saanet omalle kielelleen virallisen kielen aseman.  Samelaiset eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä matkailun ja valtaväestön muiden elinkeinojen kilpailuasetelmaan Lapissa.

”…vieraat anastavat keskeisen identiteettisymbolin – saamelaisten vaatteet – ja tekevät kansanpuvusta matkailuteollisuuden näkyvimmän ulkoisen symbolin.” Marjut ja Pekka Aikio, 1999.

Saamalaisnaisten pukuja eri alueilta.

Lapista on tulossa teemapuisto, jossa tehdään ammattimaista matkailubusinestä, kokeillaan ja epäonnistutaan monistamalla ja kopioimalla alkuperäistä. Matkailuteollisuutta yritetään kehittää kuitenkin kestävästi huomioimalla luonnon ja alkuperäisyyden arvot.

“Is Lapland open today? Onko Lappi tänään auki? ” kysyi amerikkalaisnainen soittaessaan Helsingin kaupungin matkailutoimistoon talvella 2005. Moni matkailija ei tiedä, että Lapland sijaitsee Suomessa, kun hän tiedustelee matkaa Joulupukin luo. Tarkkaan ottaen, sillä ei ole niin paljon merkitystäkään, ainakaan turistille, joka ei ole tulossa Finlandiin vaan Laplandiin. Suomalaisia tämä ärsyttää ja harmittaa kansallisessa mielessä, saamelaisia etnisessä ja kulttuurisessa mielessä.

Lapista on kehittynyt brandi, jonka luomiseen on osallistunut suomalaisia matkailuyrityksiä, mainostoimistoja, mutta myös ulkomaisia mainostoimistoja ja matkanjärjestäjiä. Brandissa saamelaiset ovat koristeena, kuten muinaisten faaraoiden kuvat Egyptin matkaesitteissä. Matkailu on Lapin merkittävin elinkeino, joka hyödyntää kaikin tavoin saamelaiskulttuurin tunnuksia kaupallisiin tarkoituksiin.

Käypä tänne, emme pelkää!

” Lauloi lappi lapsellensa

näin se laulu alkaa:

Isä ajaa Inarista

poro polkee jalkaa…

Kysyi lapsi emoltansa

miss on Joulun kota”

– Siellä missä leimuaapi

pohjan palon ota.”

Larin-Kyösti: Lapin joulu

Ulkomailta lentävät matkustajat ovat täynnä joulukokemusta odottavia matkailijoita.

”Mummy look! This is snow! Äiti katso, tämä on lunta!” riemuitsi muutaman vuoden ikäinen brittituristi Rovaniemellä ja alkoi heti lentokoneesta ulos päästyään keräillä lunta käsiinsä.

Lapin palvelujen laatu on kovalla työllä nostettu kansainväliselle tasolle, vaikka satunnaiset kömmähdykset aiheuttavatkin ajoittain, kuten jouluna 2004, ongelmia ja ikäviä uutisia Britannian iltapäivälehtien etusivuille. Sesonkiaikana matkailijoiden palveleminen vaatii tehokasta logistiikkaa joskus äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Kaikki haluavat tavata Joulupukin ja jonottaminen viimassa ja pakkasessa koettelee matkailijoiden kärsivällisyyttä. Huippusesongin edellyttämä työvoiman lisätarve hoidetaan palkkaamalla harjoittelijoita ja käyttämällä apuna ilmaista opiskelijatyövoimaa. Heikko lenkki palveluketjun avainpaikalla, esimerkiksi kokematon nuori opiskelijapoika puettuna joulupukiksi,  saattaa kostautua kohtalokkaasti ja aiheuttaa koko elinkeinolle korvaamatonta haittaa.

Suomen virallinen Joulupukki. http://www.santaclausfinland.fi/

”Lasten ilmeistä näki miten elämyksellistä ”todeksi” muuttunut satu oli ja se palkitsi vaikka kulissien takana touhu oli välillä kaikkea muuta. Sattui kommelluksia, joissa hahmot meinasivat paljastua tai joku lapsista tunnisti näyttelijän vapaalla, aikataulut pettivät tai turistit satuttivat itsensä mutta yleensä kaaostilanteet pystyttiin hoitamaan niin, ettei asiakkaat tienneet mitään. Tuolloin mietittiin työntekijöiden kesken mitä kaikkea mahtaa kätkeytyä esim. Disneylandin kulisseihin paikanpäällä, kun kaikki toimii”. Opiskelijaportfolio, Lapin yliopisto. 2000.

Joulumaa 

Oikeasta joulusta on keskusteltu, sitä on tutkittu, siitä on kiistelty ja joulun ”sisällöntuotantoa” on konsultoitu suomalaisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden voimin. Santa Park- elämysluola rakennettiin 1990-luvun lopulla Rovaniemen maalaiskunnan Syväsenvaaraan lähinnä englantilaisten vieraiden toiveiden mukaisesti, mutta sen vetovoima hiipui nopeasti jo ensimmäisen toimintavuoden aikana. Se menetti pääomasijoittajiaan, mm. Finnairin, ja velkaantui pahasti. Suomalaisten teemapuistojen menestyminen edellyttää riittävää kotimarkkinakysyntää, pelkästään ulkomaisten asiakkaiden kysynnän varassa ei matkailukohde Suomessa vielä menesty. Santa Parkiin toivottiin yli sataatuhatta kävijää vuodessa, mutta se ei houkutellut tarpeeksi suomalaisia lapsiperheitä. Konseptia muutettiin, mutta toimintavaikeudet aiheuttivat pettymyksiä, eikä Santapark sopinut yritysvieraidenkaan toiveisiin. Santa Park tekee nyt uutta tulemistaan suomalaisten suunnittelijoiden voimin.

Tarvajärven Joulumaa

Korvatunturin joulupukki sai alkunsa 1920-luvulla, kun Markus-setä kertoi radiossa pukista Suomen lapsille. Sittemmpin Niilo Tarvajärvi alkoi vaikuttaa Joulumaa-ajatuksellaan voimakkaasti Lapin joulutuotteiden kehittämiseen. Tarvajärvi oli käynyt 1950-luvun lopulla Kalforniassa ja tutustunut Disney-yhtiön rakentamaan satupuistoon. Hän yritti innostaa suomalaisia yrityksiä ja poliitikkoja sekä toimittajana, että myös kansanedustajana toteuttamaan Joulumaaideaa.Tarvajärvi laski, että jos jokainen suomalainen antaisi hankkeeseen markan, Lappiin voitaisiin perustaa Disneylandin veroinen vetonaula. Joulumaa perustettiin ja valtiokin antoi rahaa hankkeeseen, mutta yritys kaatui ja ajautui petosepäilyihin, joissa Tarvajärvenkin osuutta tutkittiin. ” Menikö sinulta usko satuihin, kun olit oikeudessa syytettynä Joulumaan rahasotkuista?” kysyi Helsingin Sanomien toimittaja Tarvalta. ”Ei vähääkään, koska hyviin satuihin kuuluu myös vaikeuksia,” hän totesi. ( HS Viikkoliite, 19.12. 1996). Tarvajärvi oli 82-vuotiaana iloisena kuin pikkupoika Joulupukin vieraana, kun uusi edustava Joulupukin kammari avattiin Napapiirille. Edellinen maja oli valmistunut kiireellä viisikymmentä vuotta aikaisemmin, kun Yhdysvaltain presidentin puoliso Eleanor Roosevelt vieraili Napapiirillä.

Poron jäljillä – pohjoisen poronhoitoalueen käsityöläiset ja Sámi Duodji ry:n 30-vuotisjuhlanäyttely Suomen käsityön museossa, Poron jäljillä – näyttely. Kuva Kari Rouhiainen

Joulupukki on markkinoinnissa ja tuotekehityksessä yhdistetty Lapin saamelaiseen perinteeseen. Joulupukki on ikivanha, mutta hänen sukunsa ei ole saamelaista juurta. Saamelaiset ovat määritelleet matkailun hyöty- ja haittavaikutuksia omalle kulttuurilleen ja elinkeinolleen.  Suurimpana epäkohtana koetaan, ettei saamelaisilla ole mahdollisuutta ansaintaan oman kulttuurinsa merkkien hyödyntämisessä. Heillä ei ole tekijänoikeutta saamelaisuuteen, vaan saamelaisuutta voidaan hyödyntää, muutella, yhdistellä ja muokata matkailun tarpeisiin vapaasti. Saamelaiset valittavat myös, ettei aito saamelaiskäsityö pääse matkailumarkkinoille kopiotavaran ohi. Markkinoilla on aitoja saamelaiskäsitöitä ja epäaitoa, ulkomailtakin suurissa määrissä tuotua ”lapintavaraa”, joita turisti ei erota toisistaan.

Jalkine, tossu, poronnahka, nyöri
Poron jäljillä – pohjoisen poronhoitoalueen käsityöläiset ja Sámi Duodji ry:n 30-vuotisjuhlanäyttely Suomen käsityön museossa,
Poron jäljillä – näyttely.
Saame. Kuva Kari Rouhiainen

” Kuinka suuri ero onkaan perinteisen käsityötaidon ja nykyisen teollisen tuotanon välillä. Sen  näkee kun työntyy johonkin liikkeeseen katselemaan uusia saavutuksia. Pieni ryhmä edustusartikkeleita hukkuu mauttomien esineiden loputtomaan vyöryyn.. Esine on parempi, jos sen muoto, materiaali, kuvio pyrkii edes jäljentämään perinnettä. Sen näkee mistä tahansa, vaikka tarjottimesta.” Erno Paasilinna,1988.

Turisti vaatii ainutkertaista, hän haluaa ostaa aitoa Laplandia. Se on ollut paketoitava, jotta sen päälle on voitu tarrata hintalappu ja järjestää tehokas jakelu. Samaan pakettiin on pakattu myös saamelaiset, jotka turhautuvat turistien ja kameroiden eksoottisena kohteena.

Saamelainen nuorisokulttuuri on voimissaan. Saame-rappia 2016.

Saamelaiset ovat huolissaan nuorisostaan, joka on altis turismin ja median muutospaineille ja identiteetin hämärtymiselle. Pelätään nuorison alkavan hävetä omaa taustaansa ja kulttuuriaan. Lapissa pohditaan, mikä olisi oikea tie kulttuurisen eheyden ja porotalouden säilyttämiseksi ja ansiomahdollisuuksien turvaamiseksi.

Saamelaisten ponnistelu oikeuksiensa puolesta tuottaa kuitenkin tulosta. Saamelaiskulttuurin omat vahvuudet ovat ratkaisevassa asemassa. Nuorten taiteilijoiden ja esikuvien merkitys esimerkiksi saamenkielisessä rap-musiikissa tai uusissa elokuvissa ovat antaneet uutta tulkintaa alkuperäiseen.

Kestävän matkailun kehitysprojekteissa on tutkittu ja määritelty luonnon kestokyvyn ohella myös kulttuurisen kestävyyden rajoja. Turismia on pidetty toisaalta ”sosiokulttuurisena saasteena”, toisaalta Lapissa tarvitaan myös työpaikkoja ja yrityksiä. ”Kestävä kehitys tarkoittaa varmasti myös innovaatioiden ja mielikuvituksen kehittymistä eikä pelkkää säilyttämistä”, toteaa J. Swarbrook, 1999.

Pohjoisessa vierailee paljon myös lopullisesti Lappiin hurahtaneita kanta-asiakkaita, jotka ovat investoineet omaan vapaa-ajan asuntoonsa ja asuvat siellä pitempiä aikoja kerrallaan. Paikallisten suhtautuminen lomamuuttajiin vaihtelee, heidät nähdään taloudellisena resurssina, mutta heitä ei kulttuurisesti haluta liittää osaksi paikallista väkeä: ”Vahva tunneside kohteeseen poistaa markkinoinnin tarpeen. Mutta uhkaksi nousee myös paikallisten ihmisten halveksiva suhtautuminen näihin paikkakuntaan kiintyneisiin, vakituisiin asiakkaisiin, jotka eivät enää edes osaa pitää itseään turisteina.”  Portfolio, Lapin yliopisto 2000

Hyvää joulua

Matkailuteollisuus, joka käytää paitsi luonnon resursseja, on myös aineettomien kulttuuriresurssien käyttäjä. Teollisuus muuntaa ja pilkkoo kulttuureja myyviksi mielikuviksi, käyttää hyödykseen kaikkia kohteessa esiintyviä ominaispiirteitä, joilla on kaupallista arvoa. Ideoita ei voi patentoida eikä kansantarinoilla ole tekijänoikeutta. Kestävän kehityksen mukaista Suomessa olisi kilpailla alkuperäisin asein, tuottaa turistille aitoa, omalla alueellaan ja omilla ehdoillaan. Oman kulttuurin, mutta myös vieraiden kulttuurien tuntemus liittyy matkailun ammattilaisten sivistysprojektiin. Matkailun kehittämishankkeisiin tarjolla olevat varat voitaisiin ohjata vielä tehokkaammin kulttuuriseen tuotekehittelyyn, josta massaturismikin voisi hyötyä.

Kova ajattelu perinteen tuotteistamisesta ja sillä rahastamisesta ei kanna muutamia sesonkeja kauemmin. Perinteen käyttäminen vetovoimatekijänä on ajatussisältönsä mukaisestikin jo suhteessa aikoihin;  menneeseen aikaan, nykyiseen ”rahastusaikaan” ja tuleviin aikoihin.  Asiakkaalle aika Lapissa on vain se lyhyt hetki, joka on korvaamaton aika hänen elämässään. Matkailuyrittäjälle se on aika takoa rahaa, niin kauan kuin kun luottokortti käy kuumana. Menneen ja tulevan rahastaminen tässä ja nyt on kuitenkin kestämätöntä elinkeinon kehittämistä.

Perinne, aineeton pääoma, on kerääntynyt vuosisatojen aikana, sitä on kartutettu isältä pojalle, äidiltä tyttärelle. Matkailuteollisuus voi toimia saman logiikan mukaan.

Kestävä matkailu ei ole viihdeteollisuutta, vaan se on lähempänä taidekokemusten tuottamista, jossa taidolla arvokkaista teemoista saa lukemattomia variaatioita eri ihmisryhmille, sesonkien ketjun eri aikoina.

1. Tuotteeseen pitäisi sisältyä menneisyyttä; sen pitäisi sisältää vanhaa viisautta ja kauneutta ja kyetä muuttumaan hyviksi muistoiksi. Sen pitäisi olla arvokas, siitä pitäisi voida olla ylpeä.

2. Tuotteessa pitäisi olla arvokasta nykyisyyttä, kun asiakas kokee ja osallistuu tuotteen tekemiseen. Nykyisyydessä tuotteeseen sisältyy myös se kaupallinen arvo, joka ”rahastetaan”.

3. Tuotteessa pitäisi olla tulevaisuutta; sen pitäisi kantaa lupauksia, toivoa ja hyvää mainetta. Tuotteen henkisen, menneisyydestä saadun pääoman tulisi säilyä ja sen tulisi karttua siirtyessään myyjältä asiakkaalle, isältä pojalle, äidiltä tyttärelle.

 

Tuotteen ainoa arvo ei siis voi olla se eurohinta, joka siihen paketointivaiheessa liimataan. Matkailutuote on kuin joululahja, sen arvo on enemmän, kuin sen hinta.  Erinomaisessa matkailutuotteessa on mukana asiakkaan kiitollisuus.

Kestävä matkailutuote markkinoi itse itseään omilla vahvuuksillaan, markkinointiviestintä on luontevaa ja luonnostaan erottuvaa. Jatkuvasti uusittavat trendikkäät markkinointitemput ja kikkailevat myyntipellet tulevat tarpeettomiksi. Paikan ja ihmisten vetovoima on kestävä, sinne haluaa palata uudestaan, kun tuote on rakennettu pohjalle, jonka arvo pysyy ja karttuu. Tuotteesta lähtee hyvä sana.

Mikä voisi olla kiusallisempaa, kuin markkinointihenkinen Joulupukki. Uskovatko lapset pukkiin, joka ei anna lahjoja, vaan myy niitä mahdollisimman kovalla voitolla ja tehokkaalla läpivirtauksella.  Pitäähän Pukinkin elää, mutta Pukki elää kauemmin ja pysyy terveenä, jos hän ei läkähdy myyntipaineisiin.

Saariselän Kaunispäällä kaamosilta alkaa aikaisin marraskuussa.

 

 

 

Strömma

Suomen Matkailijaliitto – Matkailuyhdistykset – Helsinki Expert – Strömma

 

Tässä vähän historiaa:

Strömma on entinen Helsinki Expert, Helsingin Matkailijayhdistys ja Matkailijayhdistykset kuuluivat Suomen Matkailijaliittoon. Tässä tulee pätkä Matkailuyrittäjän Maammekirjastani (2005):

”Matkailun kehittäminen oli 1800-luvun loppupuolella aatteellista toimintaa. Suomen Matkailujayhdistys, sittemmin Matkailuliitto perustettiin vuonna 1887 samoihin aikoihin muiden Pohjoismaiden matkailuyhdistysten kanssa.

” Isänmaan tuntemus on isänmaan oikealla tavalla rakastamisen ensimmäinen ehto”,  julisti poliitikko ja lehtimies August Schauman kirjoituksessaan. Matkailijaliiton perustajajäseninä oli tiedemiehiä, poliitikkoja ja muita sivistyksen merkkihenkilöitä, myös naisia kehotettiin tulemaan mukaan toimintaan. Matkailun kehittäminen kiinnosti koko silloista älymystöä, jäseniä olivat mm. Sakari Topelius, poliittiset ja sivistysvaikuttajat Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen ja Uno Cygnaeus, suomen kieliopin kirjoittaja E.N. Setälä, näyttelijä Ida Aalberg, kuvanveistäjä Johan Walter Runeberg, taidemaalarit Albert Edelfelt ja Eero Järnefelt ja sanomalehtimies Eero Erkko.

”Isänmaallisuuden lisäksi terveellinen liikunta ja raittius yhdistettiin osaksi matkailun ja retkeilyn aatetta. Perustajajäseniä oli myös voimistelun ja urheilun aloilta. Matkailijayhdistyksen sääntöihin kirjattiin missio:

” tahtoo sekä maan omissa asukkaissa että ulkomaalaisissa herättää mieltymystä matkustuksiin tässä maassa ja tehdä ne helpoiksi, laajentaaksensa siten sen luonnon ja kansan tuntemista.”

Yhdistyksen käytännön tehtävänä oli ”julkaista matkailuohjeita ja huolehtia kulkuyhteyksien ja majapaikkojen järjestämisestä.”

Valistustyöllä yhdistys yritti siistiä sisävesien höyrylaivoja ja painostaa laivureita pitämään kiinni ilmoittamistaan aikatauluista. Majatalojen syöpäläiset ja haisevat käymälät vaadittiin siivottavaksi.

Matkailuliito otti päävastuun Suomen matkailun kehittämisestä ja markkinoinnista koti- ja ulkomailla. Se rakennutti matkailumajoja, vaikutti teiden parantamiseen ja puuttui koskikalastukseen, jotta ryöstökalastus ei veisi kaikkia kaloja matkailijoilta. Liitto julkaisi ”matkailupropagandaa ja vieraskielistä mainoskirjallisuutta” ja järjesti matkailuosastoja ulkomailla pidettäviin näyttelyihin. ”

Suomen kulkuneuvot: Turisti

Löysin hauskan  historiallisen äänitteen Suomen Kulkuneuvot eli Turisti-kirjan historiasta vuodelta 1962. Matkailijayhdistys julkaisi Turistia 2000-luvulle saakka, kunnes julkaisu siirtyi Editalle ja sitten loppui. Turisti oli matkailualan kokonaisvaltaisesti kattava tietolähde Suomesta ja vähän ulkomailtakin. Se julkaistiin kaksi kertaa vuodessa ja tässä radio-ohjelmassa Turistin toimittajana haastatellaan mm. ulkoministeri Erkki Tuomiojan äitiä, Vappu Tuomiojaa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/turisti-suomen-kulkulaitoskalenteri#media=12026

 

Tervetuloa Ulliksen opeblogiin

Päivitän blogiini ajankohtaisia matkailuaiheisia juttuja ja liitän mukaan Yritys- ja innovaatiolabien toimintaan liittyvää asiaa.