Turun akatemian itämaisten kielten dosentti Jacob Bonsdorff pääsi käymään Ruotsin suurimmassa linnoituksessa, Sveaborgissa vuonna 1799 ja kuvaili näkemäänsä: valtavan korkeiden muurien keskellä oli lohduntota, röykkiöittäin louhittua mustaa kalliota, pommikasoja, rutikellareita, tykkejä ja väsyneitä miehiä raskaassa työssä hevosineen. ”Mutta mitä näiden muurien keskellä pilkottaakaan? Siellä näkyy lehtipuiden latvoja!” Kirjailija Eeva Ruoff kirjassaan Vanhoja suomalaisia puutarhoja (Otava, 2001) kertoo myös Sveaborgin Piperin puiston historiasta. Sotalinnakkeeksi valmistuvan Sveaborgin luonnon suojelu tai koristaminen eivät olleet ensimmäisenä asiana Augustin Ehrensvärdin mielessä, kun rakennustyöt käynnistyivät vuonna 1748. Mutta ihminen – sotilaskin, kaipaa perustarpeiden lisäksi jotain muuta. Vanha viisaus sanotaan ruotsiksi: ”Har man en trädgård och en boksamling saknar man intet”. Jos ihmisella on kirjakokoelma ja puutarha, häneltä ei puutu mitään. Luonto ja ihmisen luonnosta rajaama puutarha, opettavat elämän mysteereistä olennaisimmat, joka ihmisen pieneen päähän mahtuvat.
Sotilaiden ja perheiden puutarhat
Sveaborgin linnoituslaitteiden lomaan alkoi ilmestyä hyöty- ja koristekasveja sekä puita. Eeva Ruoff kertoo kuinka eversti Jacob Nordencreutz istutti orapihlajoita ja vaahteroita vuonna 1768. Majuri Jaeckel on kirjoittanut kotiväelleen samana vuonna ja toivonuut heitä lähettämään palvelukseensa ”hyväsävyisen puutarharengin sekä lupiinin, latiiruksen (hajuherne) ja muiden kauniiden kukkien siemeniä”. Tuohon aikaan lupiinit olivat erilaisia, vaatimattomia yksivuotisia kukkia. Upseerit istuttivat kasveja omista varoistaan, koska valtion varoja käytettiin linnoitustöihin. Linnanpihaan, jossa nyt sijatsee Ehrensvärdin hauta, istutettiin puita virallisen työohjelman mukaisesti ja kustannuksella.
Kreivin kukkaset
Sveaborgin syreenien alkuperä ei ole varmasti selvillä, mutta ainakin osa nykyisestä syreenikannasta on ilmeisesti peräisin Ranskasta, jopa Versaillesista, koska Ruotsin armeijan sotilaita palveli Régiment Royal-Suédois:ssa – Ruotsin kuninkaallisessa rykmentissä Ranskan kuninkaan palveluksessa. Tästä kansainvälisestä yksiköstä lähetettiin upseereja palvelemaan myös Ruotsin suurimpaan linnoitukseen Sveaborgiin ja paljon ranskalaisvaikutteita – varsinkin muotiin ja puutarhanhoitoon liittyviä virtauksia ajatui myös pohjoiseen.
Sveaborg on muuten ollut kautta koko Ruotsin historian valtakunnan kallein investointi. Ensimmäiset 19 vuotta maksoivat 85 tynnyriä kultaa, joka oli yli kolmasosa valtakunnan vuosittaisesta budjetista, tästä rahasta suurin osa oli Ranskan kuninkaan tukea – sotilasyhteistyö oli tiivistä Ranskan ja Ruotsin välillä hattujen ollessa vallassa Ruotsissa. Summa on nykyrahassa n 100 miljoonaa euroa vuodessa. Syreenejä kutsuttiin Suomessa pitkään ”kreivin kukkasiksi”.
Suomenlinnan monta kerrosta
Maisema-asiantuntija Iina Johansson on palvellut kaksitoistan vuotta Suomenlinnassa maisema-asiantuntijana. Opaskurssilaiset saivat häneltä hienon esityksen Suomenlinnan kasveista ja luonnonsta. Tämän jutun tiedot perustuvat suuressa osin mainioon luentoon.
Maisema-asiantuntijan ja kulttuuriperinnöstä vastaavien muiden asiantuntijoiden työhön kuuluu ymmärtää menneiden kerrosten lisäksi nykyisyys ja tulevaisuuttakin. Kulttuuriperintö on ihmisen toiminnan vaikutuksesta syntynyt henkinen ja aineellinen perinne. Kulttuuriperintö sijaitsee luonnossa, jossa vaikuttavat sekä ilmassa että maan päällä ihmisen toiminnasta aiheutuva kuormitus, ilmastonmuutos, roskat ja liikenne. Suomenlinnassa ihmisen vaikutus ulottuu syvälle maan alle, jonne on siirretty raskasmetalleja sisältävää maa-ainesta, ammuksia, jätettä ja roskaa. Vesimyyrät ja hanhenkakat muuttavat perintökohdetta, uudet lasvi- ja eläinlajit valloittavat vanhojen lajien kasvupaikkoja. Eniten Suomenlinnaa ovat kuitenkin muuttaneet armeijat.
Maiseman taide
Kulttuuriympäristönä pidetään maisemaa, muinaisjäännöksiä ja perinnebiotooppeja. Maisema on kulttuuriympäristöä, elollinen ja eloton, ihmisen ja luonnon keskinäisestä vuorovaikutuksesta syntynyt merkitty alue.
Usein ”maisemaan” liittyy myös ihmisen tuottamaa taidetta, joka on luonut maisemalle lisää aineetonta merkitystä. Suomalainen kulttuuri on rakennettu erilaisten luontoelementtien ja merkityksien varaan, luonto on suomalaisuuden ”perusbiotooppi”, mitä ankarampi, sen parempi, koska se kuitenkin on hetkittäin niin lempeä ja näyttää rakkaat äidinkasvonsa, että pakkaset ja räntäsateet unohtuvat. Suomalaisten perinnemaisemien synnyttäjiä ovat olleet varsinkin Runeberg: ”Ei laaksoa ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa..” ja Sakari Topelius, joka jatkoi Runebergin ideoiden popularisointia mm. saduissa, virsissä, lehtijutuissa, Maamme-kirjassaan ja sävelletyissä runoissaan: ”Niin kauas kuin silmä siintää, nään järviä lahtineen”. Kansallismaisema on myös poliittinen. Suomalaisuuden tarinaan sisältyvät maisemat ja niiden merkitykset on myös kuvattu taiteessa. Runeberg kuvasi Vänrikki Stoolin tarinoissa vuonna 1848, jonka suomensi Paavo Cajander 1889 ja kuvitti Albert Edelfelt vuonna 1900 Suomenlinnan perinnemaiseman näin:
”Oletko nähnyt milloinkaan linnoitusta Ehrensvärdin,Gibraltaria Pohjolan?” Hän synkän alkoi kertoman: ”Se silmää ulapalle päin graniittikatseillaan ja Kustaanmiekkaans’ ylentäin se uhkaa: tules vaan!
Ei lyömään laskeu miekka tää, se surmaa, kun se välkähtää. Äl’ uhall’ astu saaren luo, kun maassa vaino käy, kun merten kuningatar tuo ei leppyiseltä näy: tuhansin kanuunoita soi ja surman tulta salamoi.”
”Merellinen Helsinki” on yksi Suomen 27:stä kansallismaisemasta ja tähän maisemaan sisältyy Suomenlinna. Eurooppalainen maisemayleissopimus; Firenzen sopimus on solmittu vuonna 2000. Siinä maisema määritellään sellaiseksi ”kuten ihmiset ovat sen sopineet”.Kansallismaisemat on lueteltu Ympäristöministeriön sivuilla: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Maisemat/Kansallismaisemat
Suomenlinna kukkii
”Ihmisten oli vaikea tulla toimeen kaukana merellä paljailla ja puuttomilla luodoilla” sanoi Ehrensvärd. Nyt saarella asuu 800 ihmistä ja vierailee yli 900.000 ihmistä vuodessa. Kasvisto on kartoitettu ja suojeltu. Suomenlinnassa on erilaisia kasvuympäristöja, ketoalueita, luoteisessa kulmassa on kalliokosteikko, jossa kasvaa juolukkaa, puolukkaa ja mansikkaa. Suomenlinnan kasvisto on kokenut muutosia aikojen kuluessa
Viikinkiaika
Indigon tuonti syrjäytti morsinkon käytön värjäyksessä. Suomenlinnassa morsinkoa löytyy mm. Merisotakoulun rapuilla. ”Kukkiva morsinko sävähdyttää ja erottuu alkukesäisessä meriluonnossamme. Yli metrinkin korkeaksi kurottuva varsi vahansinervine, nuolityvisine lehtineen kantaa latvassaan kynttelikkömäistä haarakimppua, jonka runsaat kukat värjäävät keltaiseksi… Elias Tillandz nimitti kasvin 1600-luvulla Morsiamen kruunuksi, josta sittemmin morsinko sievennettiin” kerrotaan Helsingin kasvit. Kukkivilta kiviltä metsän syliin– kirjassa. Kirjoitajat Arto Kurtto ja Leena Helynranta 1998.
Ruotsalaisten kaudella tulleet kasvit
Hullukaali kasvaa K-kaupan seinustalla. Tätä ei kannata maistella, kerrotaan että hullukaalia nauttinut saa nähdä jumalat.
Yllä olevisaa kuvissa näkyvän Hukanputken tunnistamiseen antaa Noidankoto-blogi seuraavat ohjeet: ”Hukanputken tunnistamista vaikeuttaa, kun se tietenkin muistuttaa muita sukulaisiaan sarjakukkaisperheessä, kuten Kirveliä, Kuminaa, Koiranpitkea tai Myrkkykatkoa. Hukanputki on kuitenkin helposti tunnistettavissa kukkiessaan: Hukanputken kauniin kukkatertun jokaisen pikkusarjan reunassa on kolmen suojuslehden ryhmä pitkiä, kapeita lehtiä, kuin kynnet; Hukankynnet. Nämä kynnet ovatkin ehkä paras tunnistuskeino tämän kasvin kohdalla. Olkaa tarkkana, sillä olen törmännyt jopa luonnonyrttejä esittelevään keittokirjaan, jossa syötävän putken ja Hukanputken kuvat olivat väärillä paikoilla, ja ”syötävää” putkea esittävässä kuvassa komeilevat tutut hukankynnet..” Lähde: http://noidankoto.blogspot.fi/2014/09/hukanputki-aethusa-cynapium.html
Venäläinen kausi
Harmio, Berteroa incana on levinnyt autonomian aikana Venäjältä hevosten rehun mukana ja sitä esiintyy paikkakunnilla, jossa rakuunat ovat ratsastaneet, esimerkiksi Lappeenrannassa, Suomenlinnassa ja Vallisaaressa.
Ketomasmalo, Anthyllis vulneraria. Latinalaisen nimen vulneraria-osa tarkoittaa haavanparantajaa. Masmalo on Suomessa rauhoitettu muualla paitsi Ahvenanmaalla. Se kasvaa kalkkipitoisilla mailla yleisenä, Etelä-Suomessa aurinkoisilla rinteillä. Palkokasveihin kuuluva masmalo on värjäysasvi.
Karvahorsma, Epilobium hirsutum kasvaa meillä Suomen etelärannikolla pohjoisimmilla asuinsijoillaan. Se on yleinen Euroopassa ja kasvaa kosteissa oloissa, ojissa ja rannoilla parinkin metrin korkuiseksi.
Idänhierakkaa voi tavata Suomenlinnan huoltorannassa.
Ryytimaakulttuuri
Monet kasvilajit ovat levinneet armeijoiden ja myös Suomenlinnan kautta Suomeen. Sotateknologia ja armeijoiden liikkuminen oman maan rajojen ulkopuolella on kuljettanut kulttuurisia vaikutteita, uskontoja, elinkeinoja ja keinoja elämässä selviämiseksi eri kulttuurien välillä. Ehrensvärdkin lähti Pommerin sotaan 1757-1762 ja sieltä tullessaan Ruotsin armeijassa palvelleet miehet toivat perunan viljelyn yleiseen tietoisuuteen Suomessa. Perunan viljelyhalukkuus lisääntyi nopeasti ja uuden viljelykasvin suosio kasvoi, kun huomattiin miten hyvä viinankeittoaines peruna oli. ”Turkulainen apteekkari Johan Julin kirjoitti vuonna 1815 oppaan Neuwo, Kuinga Wiinaa, niistä Suomen Maasa säilywäisistä Jywäin-Laista ja Maan-Perunoista hyödyllisimällä tawalla taitaan polttaa ja Perunoista Leipää walmistaa.” Lähde: http://www.spk.fi/perunan_historiaa_suomessa
Erilaiset mauste- ja lääkeyrtit olivat tulleet tutuiksi Turun linnan ja myöhemmin Turun akatemian kasvitieteilijöiden kautta. Uppsalan yliopisto oli paikka, jossa useat suomalaisetkin opiskelivat uusia tieteitä. Luonnontieteiden kehitys oli nopeaa 1700-luvun toisella puoliskolla. Carl von Linné, jota Lönnrot kutsui ”Ikimainioksi” opetti Uppsalan yliopistossa lääketiedettä ja kasvioppia ja loi perustan lajien taksonomialle. Linnén oppilaita oli mm suomalainen Pehr Kalm, joka toi Pohjois-Amerikan tutkimusmatkaltaan Suomeen nykyään kaikille tuttuja kasveja, mm villiviinin ja puutarhavadelman. Anders Celsius oli Uppsalan yliopiston fyysikko, joka oli myös Ehrensvärdin opettaja. Puutarha-, lääke- ja koristekasvien merkitys lisääntyi pohjolassa ja Suomessa 1800-luvun alusta alkaen Lönrotin ansiosta luontoa tutkittiin ja köyhyyttä ja tauteja yritettiin vähentää ottamalla uusia kasveja viljelyn piiriin. Lönnrot valisti myös viinan vaaroista ja opetti emäntiä, kuinka siemenviljan ja siemenperunat saa piilotettua, etteivät miehet keitä kaikkea viinaksi.
Linné sai paljon siemeniä eri puolilta maailmaa ja erään kerran hän luuli kylvävänsä Särkyneen sydämen Lamprocapnos spectabilis, mutta kyseessä olikin keltainen Jalokiurunkannus. Suomenlinnaan levinneen kannan uskotaan olevan Linnén Jalokiurunkannuksen siemenistä lähtöisin.
Yleinen ja helposti leviävä harmaamalvikki Suomenlinnassa on ihana kaunotar, joka kukkii monta viikkoa.
Lehtoakilleija kukkii linnanpihalla, Sinisen talon eteläseinustalla. Akilleijan nimi tulee latinan sanasta kotka, aquila – kukan terälehdet muistuttavat kotkan kynsiä.
Rohtosuopayrtti on nykyään yleinen Kainuun pohjoisosia myöten. Se on tuotu Suomeen 1700-luvulla. Taloustieteen professori Pehr Kalm (1716–1779) kasvatti rohtosuopayrttiä Turun akatemian puutarhassa. Suopayrtin juurissa on saponniinia, joka toimii saippuan tavoin. Lisätietoa Rohtosuopayrtistä mm. Maatiaisen sivuilta: http://www.maatiainen.fi/tekstit/suopayrtti2009.htm
Saksankirveli alkaa juuri nyt toukokuussa olla parhaimmillaan nautittavaksi. Sitä löytää vanhoilta asuintonteilta villiintyneenä ja puutarhoissa se leviää reippaasti. Saksankirveli maistuu raikkaan aniksiselta ja siitä saa hyvää yrttiteetä esimerkiksi hauduttamalla mustaherukan lehtiä ja saksankirvelisilppua kuumassa vedessä viitisen minuuttia.
Vieraslajit
Ihmisen vaikutus luontoon näkyy joidenkin aggressiivisesti leviävien vieraslajien esiintymisenä Suomen luonnossa tai rakennetussa ympäristössä, esimerkiksi tienpenkereillä. Suuria ongelmia aiheuttavat tällä hetkellä lupiini, jättiukonputki, kurtturuusu ja jättipalsami.
Lisätietoa: http://www.vieraslajit.fi/lajit/MX.39158/show
Jättipalsami on tulokas idästä, sen luonnosta poistamiseksi järjestetään talkoita, mutta kasvin tehokas lisääntymistekniikka pitää talkoolaiset vielä takanaan. Jättipalsami pystyy linkoamaan siemenensä useiden metrien päähän. Kasvi on itsessään yksivuotinen, mutta siemenet valtaavat kasvualaa ja säilyvät pitkään kasvukelpoisina.
Tämän blogipostauksen kuvat:
Ulla-Maija Rouhiainen ja kasvien kuvat wikipediasta vapaasti:
 |
Permission is granted to copy, distribute and/or modify this document under the terms of the GNU Free Documentation License, Version 1.2 or any later version published by the Free Software Foundation; with no Invariant Sections, no Front-Cover Texts, and no Back-Cover Texts. A copy of the license is included in the section entitled GNU Free Documentation License. |
ULLIKSEN OPEBLOGI 
Yksi kommentti artikkeliin ”Suomenlinna kukkii!”